Saksalainen viittomakieli
| Saksalainen viittomakieli | |
|---|---|
 Sormiaakkoset saksalaisella viittomakielellä |
|
| Muu nimi | Deutsche Gebärdensprache |
| Tiedot | |
| Alue |  Saksa Belgia |
| Puhujia | 80 000 |
| Sija | ei 100 suurimman joukossa |
| Kielitieteellinen luokitus | |
| Kielikunta | Viittomakielet |
| ISO 639-3 | gsg |
Saksalainen viittomakieli (saks. Deutsche Gebärdensprache) on pääsääntöisesti Saksan kuurojen yhteisön käyttämä viittomakieli. Lisäksi sitä käytetään jonkin verran myös Belgiassa saksankielisillä alueilla. Sen lähimmät sukulaiskielet ovat puolalainen ja israelilainen viittomakieli.[1][2]
Kielellä on noin 80 000 käyttäjää.[3]
Ensimmäinen kuuroille tarkoitettu koulu perustettiin Leipzigiin vuonna 1788. Viittomakielen käyttö opetuskielenä kiellettiin vuonna 1880. Kiinnostus viittomakielen tutkimusta kohtaan nousi 1970-luvulla ja kuurojen yhteisö alkoi ajamaan kielellisiä oikeuksiaan sekä lisäämään tietoisuutta tilanteestaan. Saksan liittohallitus tunnusti viittomakielen omaksi kielekseen vuonna 2002.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Glottolog 4.5 - German Sign Language glottolog.org. Viitattu 13.12.2021.
- ↑ German Sign Language Ethnologue. Viitattu 13.12.2021. (englanniksi)
- ↑ Deutscher Gehörlosen- Bund e.V. 2021. Deutscher Gehörlosen-Bund. Arkistoitu 19.9.2021. Viitattu 13.12.2021. (saksaksi)
- ↑ Nationwide Inventory of Intangible Cultural Heritage 2021. German Comission for UNESCO. Viitattu 13.12.2021. (englanniksi)