Sähkötöiden sääntely Suomessa

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sähkötöiden tekeminen on Suomessa säänneltyä toimintaa. Sähkötyöllä tarkoitetaan sähkölaitteen korjaus- ja huoltotöitä sekä sähkölaitteiston rakennus-, korjaus- ja huoltotöitä.[KTMp 516 1] Sähköturvallisuusmääräyksien noudattamista valvoo sähköturvallisuusviranomainen eli Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes. Muutamia erikseen säädettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta sähkötyötä saa tehdä vain Tukesin urakoitsijarekisteriin ilmoittautunut sähköurakoitsija.[KTMp 516 2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen sähköä koskeva laki astui voimaan 1.1.1902. Laki määritteli, että sähkölaitokset oli rakennettava siten, ettei niistä aiheudu kenellekään hengen tai omaisuuden vaaraa.[1]

Alan lainsäädäntö ja standardit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sähköturvallisuutta koskevia määräyksiä on muun muassa sähköturvallisuuslaissa sekä Kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksessä sähköalan töistä (516/1996) eli lyhyemmin KTMp 516. Sähkötyöturvallisuuden osalta Suomessa noudatetaan standardia SFS 6002, pienjänniteasennusten osalta standardia SFS 6000 ja suurjänniteasennusten ja ilmajohtojen osalta standardia SFS 6001.

Sähköturvallisuuslainsäädäntö uudistui loppuvuonna 2016, ja moni ministeriön päätös jäi historiaan, kun sähköalan tärkeimmät säädökset keskitettiin sähköturvallisuuslakiin ja sen nojalla annettuihin asetuksiin.[2] Uusi sähköturvallisuuslaki ja -asetukset astuivat voimaan 1.1.2017. Myös pienjännitestandardi SFS 6000 uudistuu vuonna 2017.[3]

Sähköurakointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sähkötöiden johtaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sähköturvallisuuslain mukaan sähkötöitä johtamaan on nimettävä luonnollinen henkilö, jolla on riittävä kelpoisuus.[STL 1]

Sähköpätevyystodistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Riittävä kelpoisuus osoitetaan sähköpätevyystodistuksella. Sähköpätevyystodistuksia on kolme eri luokkaa:

  • Sähköpätevyys 1 - yleispätevyys.
  • Sähköpätevyys 2 - pienjännitetyöt.
  • Sähköpätevyys 3 - pienjännitejärjestelmien korjaustyöt.

Sähköpätevyystodistus myönnetään, kun henkilöltä vaaditut työkokemus- ja koulutusvaatimukset täyttyvät ja hän on suorittanut sähköturvallisuustutkinnon hyväksytysti. Sähköpätevyystodistus on maksullinen ja niitä myöntävä taho Suomessa on Henkilö- ja yritysarviointi Seti Oy.

Sähköalan töiden tekijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sähköalan ammattihenkilöllä tarkoitetaan henkilöä, jolla on soveltuva koulutus ja kokemus, joiden perusteella hän kykenee arvioimaan riskit ja välttämään sähkön mahdollisesti aiheuttamat vaarat.[SFS 6002 1] Sähköalalla työskentelee myös henkilöitä, joilla ammattihenkilövaatimukset eivät täyty kaikilta osin, esimerkiksi liian lyhyen työkokemuksen takia. Tällaisia henkilöitä kutsutaan opastetuiksi henkilöiksi kun sähköalan ammattihenkilö on opastanut heidät. Henkilöä, joka ei ole ammattihenkilö eikä tällaisen henkilön opastama, kutsutaan maallikoksi.

Sähköalan ammattihenkilö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sähköturvallisuuslain mukaan itsenäisesti sähkötöitä suorittavalla ja valvovalla luonnollisella henkilöllä on riittävä kelpoisuus tai muuten riittävä ammattitaito.[STL 2] Ammattitaitovaatimuksista annetaan yksityiskohtainen määräys KTMp 516 pykälässä 11. Ammattihenkilö on henkilö, joka on mainittuihin töihin opastettu ja joka on:

  • suorittanut soveltuvan korkeakoulu-, insinööri-, teknikon-, ammatti- tai erikoisammattitutkinnon ja hankkinut puolen vuoden kokemuksen sähkötöissä
  • suorittanut soveltuvan ammatillisen perustutkinnon ja hankkinut vuoden työkokemuksen sähkötöissä tai
  • hankkinut kuuden vuoden työkokemuksen sähkötöissä ja riittävät alan perustiedot.

Soveltuvan tutkinnon tai sitä täydentävien opintojen tulee sisältää sähköalan opintoja vähintään 45 opintopistettä tai 40 opintoviikkoa.

Jokaiselle sähköasennukselle on aina suoritettava käyttöönottotarkastus. Käyttöönottotarkastuksen saa suorittaa vain sähköalan ammattihenkilö.[4]

ammattihenkilö

Määritelmä Henkilö, jolla on soveltuva koulutus ja kokemus, joiden perusteella hän kykenee arvioimaan riskit ja välttämään sähkön mahdollisesti aiheuttamat vaarat.

Selite KTMp 516/1996 11§:n mukaan riittävän ammattitaitoiseksi valvomaan ja itsenäisesti tekemään koulutustaan ja työkokemustaan vastaavan alan sähkö- ja käyttötyötä katsotaan se, joka on mainittuihin töihin opastettu ja joka on:

1) suorittanut soveltuvan tekniikan alan korkeakoulututkinnon ja hankkinut kuuden kuukauden työkokemuksen sähkötöissä;

2) suorittanut soveltuvan sähköalan insinöörin tai teknikon tutkinnon ja hankkinut kuuden kuukauden työkokemuksen sähkötöissä;

3) suorittanut soveltuvan ammattitutkinnon, erikoisammattitutkinnon tai vastaavan aiemman koulutuksen tai tutkinnon ja hankkinut kuuden kuukauden työkokemuksen sähkötöissä;

4) suorittanut soveltuvan ammatillisen perustutkinnon tai vastaavan aiemman koulutuksen tai tutkinnon ja hankkinut vuoden työkokemuksen sähkötöissä; taikka

5) hankkinut kuuden vuoden työkokemuksen sähkötöissä ja riittävät alan perustiedot.

Edellä 1 momentissa mainitun työkokemuksen tulee olla riittävän laaja-alaista ja sähkötöihin perehdyttävää.

Sen, joka antaa 1 momentissa tarkoitetun opastuksen, tulee täyttää 1 ja 2 momentissa mainitut pätevyysvaatimukset.

Edellä 1 momentissa tarkoitetun soveltuvan tutkinnon tai sitä vastaavan koulutuksen tarkempi oppisisältö määritellään liitteen kohdassa 1. Jos kyse on samankaltaisiin sähkölaitteisiin tai laitteeseen rinnastettaviin laitteistoihin kohdistuva sähkötyö, riittävän ammattitaitoiseksi tekemään itsenäisesti kyseisiä töitä katsotaan 1 momentissa poiketen myös se, jolla on kahden vuoden työkokemus kyseisestä sähkötyöstä ja riittävät alan perustiedot tai liitteen kohdan 2 mukainen koulutus ja vuoden työkokemus kyseisistä sähkötöistä.

Opastetut henkilöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Opastettu henkilö on henkilö, jonka ammattihenkilöt ovat opastaneet siten, että hän kykenee välttämään sähkön aiheuttamat vaarat.[SFS 6002 2] Sähkötyöturvallisuusstandardin liite X jakaa opastetut henkilöt vielä kahteen luokkaan:

  1. Henkilö, joka on hankkimassa sähköalan ammattihenkilön pätevyyttä ja jolla on sähköalan koulutusta ja/tai työkokemusta, mutta joka ei kaikilta osin täytä itsenäiseen työhön kykenevän ammattihenkilön vaatimuksia.
  2. Henkilöä, jolla ei ole sähköalan koulutusta tai työkokemusta, mutta joka on opastettu tekemään määrätty toimenpide, esimerkiksi sulakkeen vaihto tai laitevalmistukseen liittyvään testaukseen kuuluva mittaus.

Kohdan 1. mukaisen opastetun henkilön koulutus ja kokemus sähköalalla pitää ottaa huomioon määritettäessä hänelle sallittuja töitä ja tarvittavaa valvontaa. Kohdan 1. mukainen henkilö voi työnantajan harkinnan ja henkilön siihen asti saaman koulutuksen ja kokemuksen mukaan tehdä kaikkia sellaisia töitä, jotka on sallittu opastetulle henkilölle. Kohdan 2. mukainen henkilö voi tehdä vain niitä töitä ja niissä kohteissa, joihin hänet on erityisesti opastettu.[SFS 6002 3]

Maallikko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maallikko on sähköalalla henkilö, joka ei ole ammattihenkilö eikä opastettu.[SFS 6002 4]

Maallikko voi ilman erillistä opastusta tehdä pienoisjännite- ja pienjännitelaitteistoissa sellaiset käyttötoimenpiteet, jotka voidaan tehdä laitteiston ollessa kosketussuojattu niin, että jännitteisiä osia ei ole mahdollista koskea sormella. Tällaisia käyttötoimenpiteitä ovat mm. keskuksen erottaminen jännitteettömäksi pääkytkimellä, käyttökytkimen ohjaus, johdonsuojakatkaisijan ja vikavirtasuojakytkimen palauttaminen toimintakuntoon sekä vikavirtasuojan testaus käyttäen testipainiketta.[SFS 6002 5] Maallikko voi myös vaihtaa sulakkeen pienjännitelaitteistoissa tarkastamatta piirin jännitteettömyyttä, jos sulake on asennettu siten, että kosketussuojaus toteutuu ja oikosulusta ei aiheudu vaaraa.[SFS 6002 6] Pienjänniteasennuksissa maallikko voi myös vaihtaa jännitteisenä lamppuja ja ulosvedettäviä tarvikkeita kuten sytyttimiä, jos laitteet ovat kosketussuojattuja.[SFS 6002 7]

Kaikille sallitut sähkötyöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Riittävää huolellisuutta noudattaen on sallittua tehdä seuraavia sähköalan töitä:[KTMp 516 3]

  • enintään 250 voltin nimellisjännitteisten asennusrasioiden peitekansien irrotusta ja kiinnitystä, yksivaiheisten pistotulppien, liitosjohtojen, jatkojohtojen ja sisustusvalaisimien asennus-, korjaus- ja huoltotöitä sekä näihin rinnastettavia töitä,
  • nimellisjännitteeltään enintään 50 voltin vaihtojännitteisiin tai 120 voltin tasajännitteisiin laitteistoihin kohdistuvia sähkötöitä,
  • käyttötöitä sähkölaitteistossa, jonka jännitteiset osat on suojattu tahattomalta koskettamiselta, sekä
  • omaan käyttöön rakennettujen sähkölaitteiden korjaamista, jos tämä liittyy sähköalan harrastustoimintaan.

Tukesin verkkosivuilla on ohjeita näiden ns. maallikkotöiden suorittamiseksi turvallisesti.[5] Muut työt on sallittu vain sähköalan ammattilaisille.

Sähkötyöturvallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työnaikaisen sähköturvallisuuden valvonta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös sähköalan töistä 516/1996:

  1. KTMp 516 1 §
  2. KTMp 516 26 §
  3. KTMp 516 10 §

Sähköturvallisuuslaki:

  1. Sähköturvallisuuslaki 8 §
  2. Sähköturvallisuuslaki 8 §

Sähkötyöturvallisuusstandardi:

  1. SFS 6002 s. 9
  2. SFS 6002 s. 9
  3. SFS 6002 s. 42
  4. SFS 6002 s. 9
  5. SFS 6002 s. 16
  6. SFS 6002 s. 30
  7. SFS 6002 s. 31

Muut:

  1. Tukes: Sähköturvallisuuden säädösten kehitys. Viitattu 12.2.2014.
  2. Vesa Linja-aho: Uusi sähköturvallisuuslaki eduskuntaan syksyllä - Elektroniikkalehti Elektroniikkalehti. 1.8.2016. Viitattu 9.12.2016.
  3. Linja-aho, Vesa: Uusi sähköturvallisuuslaki on täällä – mikä muuttui?. Sähkö & Tele, joulukuu 2016, nro 8/2016, s. 26-27. Sähköinsinööriliitto ry.
  4. SFS 6000-6: Pienjännitesähköasennukset. Osa 6: Tarkastukset. 2. painos (2012). Sivu 5.
  5. Tukes: Tee se itse -sähkötyöt. Viitattu 12.2.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]