Ruotsin kielioppi
Ruotsin kielioppi käsittää ruotsin kielen morfologian ja syntaksin. Fonologiaa käsitellään erikseen.
Substantiivi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ruotsin kielessä substantiivit jaetaan kahteen kieliopilliseen sukuun: en- ja ett-sukuiset. Oikea suku voidaan usein päätellä sanan merkityksestä tai päätteestä. Jokaisesta säännöstä on kuitenkin poikkeuksia.
En-suku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ihmisiä, eläimiä sekä kukkia ja puita tarvoittavat sanat ovat pääsääntöisesti en-sukuisia: (esim. en man, en fågel, en björk).[1]
Substantiivit, joilla on seuraavat päätteet, ovat yleensä en-sukuisia:[1]
- -ad (en bravad)
- -are (en kammare)
- -dom (barndom, -en)
- -ell (en modell)
- -else (en kallelse)
- -het (en nyhet)
- -ik (musik, -en)
- -ing (en tidning)
- -ion (en station)
- -lek (kärlek, -en)
- -or (en motor)
Ett-suku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Marjoja tarkoittavat sanat ovat pääsääntöisesti ett-sukuisia: (esim. ett smultron).[2]
Substantiivit, joilla on seuraavat päätteet, ovat yleensä ett-sukuisia:[2]
- -ande (ett förhållande)
- -ende (ett leende)
- -um (ett museum)
Monikko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Substantiivit jaetaan viiteen deklinaatioon sen perusteella, miten substantiivi taipuu:[3]
Sanakirjoissa deklinaatiota merkitään usein latinalaisella numerolla.
| Deklinaatio | Tuntomerkki | Monikon pääte | Esim. |
|---|---|---|---|
| 1 | en-sukuinen, joka päättyy -a | -or | en fråga, frågor |
| 2 | en-sukuiset, joiden pääte on -ing | -ar | en blandning, blandningar |
| suurin osa en-sukuisista, joiden viimeisellä tavulla on painoton E | en nyckel, nycklar | ||
| 3 | monet yksitavuiset substantiivit | -er | ett vin, viner |
| monet vierasperäiset sanat | en banan, bananer | ||
| substantiivit, joiden sanapaino on sanan lopussa | en cyklist, cyklister | ||
| ett-sukuiset, joiden pääte on -um | ett museum, museer | ||
| 4 | ett-sukuiset, jotka päättyvät vokaaliin | -n | ett häfte, häften |
| 5 | yleensä ett-sukuiset, jotka päättyvät konsonanttiin | Ø | ett hus, hus |
| tekijää tarkoittavat sanat, jotka päättyvät -ande, -ende, -are ja -er | en läkare, läkare; en ordförande, ordförande |
Pronominit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Persoonapronominit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Subjekti | Objekti | |||
|---|---|---|---|---|
| Yksikkö | Monikko | Yksikkö | Monikko | |
| I pers. | jag | vi | mig | oss |
| II pers. | du | ni | dig | er |
| III pers. | han / hon / hen | de | honom / henne / hen | dem |
Lähde:[4]
Sukupuolineutraali hen lisättiin SAOL-sanakirjaan vuonna 2015. Se oli jo entuudestaan saavuttanut suosiota erityisesti toimittajien ja suomenruotsalaisten keskuudessa.[5]
Possessiivipronominit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Yksikkö | Monikko | |
|---|---|---|
| I pers. | min, mitt, mina | vår, vårt, våra |
| II pers. | din, ditt, dina | er, ert, era |
| III pers. | hans / hennes / hens | deras |
Lähde:[4]
Adjektiivit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Adjektiivi taipuu substantiivin suvun ja luvun mukaan: en-suku, ett-suku ja monikko (esim. hungrig, hungrigt, hungriga).[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Viljanen, Birgitta & Viljanen, Kari (2007): Ruotsin peruskielioppi, Gummerus, ISBN 978-951-20-7460-0