Reinhard Scheer

Reinhard Scheer
Henkilötiedot
Syntynyt	30. syyskuuta 1863 Obernkirchen, Hessenin vaaliruhtinaskunta
Kuollut	26. marraskuuta 1928 (65 vuotta) Marktredwitz, Weimarin tasavalta
Ammatti	amiraali
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t)	Saksan keisarikunta
Palvelusvuodet	1879–1918
Komentajuudet	SMS Gazelle SMS Elsass Saksan avomerilaivasto Laivaston esikuntapäällikkö
Taistelut ja sodat	Ensimmäinen maailmansota Skagerrakin taistelu
Sotilasarvo	Amiraali
Kunniamerkit	Pour le Mérite (1917) Rautaristi (molemmat luokat)
Joukko-osasto	Saksan keisarikunnan laivasto
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Carl Friedrich Heinrich Reinhard Scheer (30. syyskuuta 1863 Obernkirchen, Hannover – 26. marraskuuta 1928 Marktredwitz) oli saksalainen amiraali, joka tunnetaan parhaiten roolistaan Saksan avomeren laivaston komentajana ensimmäisen maailmansodan aikana, erityisesti Skagerrakin taistelussa.

Impulsiivinen Scheer oli täydellinen vastakohta sota-ajan vastapelurilleen, äärimmäisen kurinalaiselle, muodolliselle ja jäykälle Britannian Grand Fleet -laivaston päällikölle amiraali Sir John Jellicoelle.

Varhainen elämä ja ura

Reinhard Scheer syntyi Obernkirchenissä, Ala-Saksin alueella. Hänen isänsä oli pappi, ja perhe kuului keskiluokkaan.

Scheer liittyi Saksan keisarilliseen laivastoon vuonna 1879, 15-vuotiaana kadettina. Hän eteni nopeasti urallaan, osoittaen strategista kyvykkyyttä ja teknistä osaamista. Ennen ensimmäistä maailmansotaa hän toimi useissa laivaston esikuntatehtävissä ja komensi erilaisia aluksia, mukaan lukien taistelulaivoja. Hänestä tuli merivoimien kapteeni vuonna 1905, jolloin hän sai komentoonsa taistelulaiva SMS Elsassin.

Merivoimien kapteeniksi hän yleni vuonna 1907, jolloin hän oli jo varsin kokenut upseeri. Vuonna 1909 hänet nimitettiin keisarillisen laivaston esikuntapäälliköksi.

Sotilasura

Ensimmäinen maailmansota

Scheer nimitettiin Saksan avomeren laivaston laivaston komentajaksi tammikuussa 1916. Hänen johtamansa laivasto oli Saksan tärkein merivoimien yksikkö, joka koostui moderneista taistelulaivoista ja risteilijöistä. Scheerin strategia keskittyi siihen, että Saksan laivasto voisi haastaa Britannian Grand Fleetin pienemmissä yhteenotoissa ja välttää suoraa, suurta taistelua, koska Britannialla oli numeerinen ylivoima.

Briteille meritie oli aivan välttämätön huollon, elintarvikkeiden ja materiaalikuljetusten kannalta. Saksalla ei ollut merisodalle mitään puolustuksellista arvoa, sen intressit olivat ainoastaan haitata Britannian materiaalikuljetuksia mantereelle ja estää Yhdysvaltojen avustuskuljetuksia saavuttamasta kumpaakaan rantaa. Miinoitettu ja tarkkaan partioitu Hollannin ja Saksan rannikko ei ollut vihollisen hyökkäykselle sopiva alue, joten oli selvää, ettei Saksan laivasto näkisi taistelua ilman sen omaa aktiivista roolia.

Tutkan puuttumisen takia merellä tarvittiin materiaalista yliotetta, jonka merkitys korostui entisestään asemasodan kuluttavuuden vuoksi. Saksan huomattavasti pienempi riippuvuus merten hallinnasta mahdollisti Scheerille suuremman taktisen vapauden. Scheerin stetegia kehittyi enenevässä määrin ympärysvaltojen elintärkeiden materiaalikuljetusten tuhoamiseen merellä (katso Atlantin taistelut).

Reinhard Scheer

Avain voimatasapainon horjuttamiseen oli Englannin Scapa Flow’ssa ollut laivasto. Scheer suunnitteli uhkarohkeaa hyökkäystä ankkuroitua Englannin laivastoa vastaan. Kaikki mahdollinen tiedustelu käynnistettiin, jotta vihollisen todellinen siainti selvitettäisiin. Scheer sai tiedustelutietonsa saksalaisilta ilmalaivoilta. Kohtalo puuttui kuitenkin peliin. Viikkojen viivästys sukellusveneiden keräämisessä ja erittäin huono sää pilasivat tiedustelun mahdollisuuden käyttää ilmalaivoja, jotka olivat merisrategiassa korvaamattomia. Briteillä oli mahdollisuus partioida lähes kaikkia saksalaisten intressissä olleita alueita suuren laivakapasiteettinsa ansiosta.

Avomerilaivasto päätti iskeä satamiensa läheisyyden ja tiheästi miinoitettujen rantojen suojassa, vaarantamatta laivastoaan ja houkuttelisi ainakin osan Scapa Flow’hun ankkuroidusta laivastosta Jyllannin vesillä suoritettavaan ”kujanjuoksuun”. Meritiedustelu piti aloittaa hyvissä ajoin, koska Saksan johto ei halunnut kohdata koko suurta Grand Fleet laivastoa kerralla.

Vastakkain oli kaksi täysin eri taktiikoilla operoivaa komentajaa. Nykyaikaisessa meritaistelussa, jossa Scheer käytti taktiikkaa joka ei ollut peräisin purjelaivojen ajalta. Scheerin taktiikka toi kuitenkin Saksalle monta upotusta ja materiaalisesti riski oli kannattava. Britit menettivät tuntuvasti enemmän miehiä taistelussa.

Vaikka koko sota oli osittain seurausta kiivaasta laivastojen varustelusta, laivastot eivät ratkaisseet yhtään merkittävää taistelua. Brittien oli kuitenkin tunnustettava, että sillä oli todellinen haastaja mantereella. Scheerin merkitystä sodan kululle ei voida arvioida kovin objektiivisesti. Hänen oivalluksensa johtivat kuitenkin laivastojen uusiin strategioihin ja uudentyyppiseen varusteluun.

Scheerin kohtaaminen merkitsi Sir Jellicoen sotilasuran loppua, sillä hänet korvattiin amiraali Beattyllä. Tämä nimitys lienee konkreettisin Scheerin sotilaallisista ansioista. Myös Hitlerin merivoimat perustuivat Scheerin luomaan taktiikkaan. Arvaamattomaan, taitavasti hajautettuun laivastoon ja vahvaan sukellusveneisiin (”U-veneet”) perustuvaan pelotteeseen.

Saksalaisten käyttämä avoin ja rajoittamaton sukellusvenesota toi kuitenkin Yhdysvallat mukaan sotaan ja oli siten kuolinisku saksalaiselle meripolitiikalle. Scheer jää historiaan taitavana komentajana, jonka toimia rajoittivat keisarin lisäksi Saksan erittäin suuret materiaaliponnistelut Sommen alueella vuosina 1917–1918.

Saksan avomerilaivastoa (Hochseefloette) vuonna 1917

Scheer nimitettiin 8. elokuuta 1918 merivoimien pääesikunnan päälliköksi Henning von Holtzendorffin tilalle. Sodan viimeisessä vaiheessa lokakuussa 1918 hän suunnitteli koko Saksan avomerilaivaston lähtevän itsetuhoiseen hyökkäykseen Britannian laivastoa vastaan, mutta tämä johti vain merisotilaiden kapinan puhkeamiseen Kielissä ja siten vallankumoukseen Saksassa. Keisari antoi hänelle eron 9. marraskuuta.

Skagerrakin taistelu

Scheer tuli tunnetuksi erityisesti Skagerrakin taistelusta (31. toukokuuta – 1. kesäkuuta 1916), joka oli ensimmäisen maailmansodan suurin meritaistelu. Scheer johti Saksan laivastoa yrityksessä houkutella osa Britannian laivastosta ansaan ja tuhota se. Vaikka taistelu oli taktisesti epäselvä, Saksa aiheutti Britannialle suurempia tappioita alusten ja miehistön osalta mutta strategisesti Britannia säilytti merivaltansa. Scheer veti laivastonsa takaisin satamaan taistelun jälkeen, ja Saksan avomeren laivasto pysyi suurimmaksi osaksi passiivisena loppusodan ajan.

Sodan jälkeinen aika

Sodan jälkeen Scheer jäi eläkkeelle laivastosta vuonna 1918. Hän kirjoitti muistelmansa, Deutschlands Hochseeflotte im Weltkrieg (suom. Saksan avomeren laivasto maailmansodassa), jotka tarjoavat arvokasta tietoa Saksan laivastostrategiasta ja hänen omista näkemyksistään sodasta. Lokakuussa 1920 tunkeutuja murtautui Scheerin taloon ja murhasi hänen vaimonsa, kotiapulaisensa Emillien ja haavoitti hänen tytärtään Elseä.

Scheer kuoli Weimarissa vuonna 1928.

Aiheesta muualla

• Reinhard Scheer (Arkistoitu – Internet Archive)