Rappauspäre

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Rappauspäre , rappaustikku tai laastipäre, on ohut, vajaa parimetrinen puusäle, jota käytettiin rappauslaastin pohjana sisäseinissä ja -katoissa ennen metallisten rappausverkkojen käyttöönottoa. Rappauspäreistä naulattiin ristikko, joka rapattaessa jäi laastikerroksen sisään. Naulattaessa jätettiin yleensä kahden rappauspäreen väliin päreen levyinen rako. Taustana saattoi olla puinen seinä tai lautapintainen kerrostalohuoneiston sisäkatto.

Rappauspäreet valmistettiin joko sahaamalla rimoista tai halkaisemalla sopivasta suorasyisestä puukappaleesta. Sahattujen rappauspäreiden tavallisin koko tuumina oli 3/16" × 1" (noin 5 × 25 mm), mutta myös 1/4" × 1" (noin 6 × 25 mm) kokoisia valmistettiin. Ne olivat yleensä 2 ½–4 ½ jalan pituisia (noin 0,76–1,37 metriä).

Laastina tikutetussa rappauksessa käytettiin kalkkilaastia, jota saatettiin lujittaa sementillä tai esimerkiksi lehmän karvoilla. Tikkurappauksen vaihtoehtona oli käyttää laastin lujitteena pitkiä kuivattuja ruokoja, jotka kiinnitettiin puiseen alustaan naulojen ja rautalangan avulla. Myös tehdasvalmisteisia kaisla- ja puurimamattoja oli saatavilla.

Tikkurappausta käytettiin yleisesti kerrostalojen kuormaa kantamattomissa kevyissä väliseinissä 1870-luvulta 1900-luvun alkuvuosikymmeniin asti. Puisen kerrostaloväliseinän rakenne oli joko rankaseinä tai niin sanottu Cloisson-seinä. Suomalaisrakentajien kloissoniksi kutsumassa väliseinässä oli rakennustelineistä saatuja lankkuja pystyasennossa naulattuina päistään kiinni välipohjavasoihin kahta puolta. Kun purutäytteinen lankutuksesta tai 2–3 ristikkäisestä lautakerroksesta koostuva seinä rapattiin molemmin puolin tuli sen paksuudeksi rappauspärekerroksineen 15–20 senttiä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]