Quebecin kansanäänestys itsenäisyydestä 1980
| Quebecin kansanäänestys itsenäisyydestä 1980 | |
|---|---|
|
"Sallitko Quebecin hallituksen neuvotella ehdotetusta sopimuksesta Quebecin ja Kanadan välillä?"[a] |
|
| Sijainti | Quebecin provinssi, Kanada |
| Ajankohta | 20. toukokuuta 1980 |
Quebecin kansanäänestys itsenäisyydestä 1980 järjestettiin 20. toukokuuta 1980. Kanadaan kuuluvan Quebecin provinssin pääministeri René Lévesque ilmoitti kansanäänestyksen päivämäärän 15. huhtikuuta 1980, jolloin itsenäisyyden kannattajat ja vastustajat aloittivat kampanjointinsa. Noin 59 prosenttia äänestäneistä vastusti itsenäisyyttä, jolloin Quebec jäi osaksi Kanadaa.
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Quebec oli ollut ennen kansanäänestystä erimielinen muun Kanadan politiikasta jo useita kertoja. Vuonna 1898 se oli ainoana provinssina äänestänyt ylivoimaisesti kieltolakia vastaan kansanäänestyksessä asiasta.[2] Sekä ensimmäisessä että toisessa maailmansodassa Quebec oli lisäksi vastustanut asevelvollisuutta.[3]
Separatistinen Parti Québécois sai vuoden 1976 vaaleissa voiton Quebecin liberaalipuolueen sijasta.[4] Quebecin parlamentti otti pääministeri René Lévesquen johdolla itsenäisyysasian käsittelyynsä 20. joulukuuta 1979, ja asiasta väiteltiin maaliskuussa 1980. 20. maaliskuuta 1980 kansanäänestyksen sanamuodosta sovittiin, ja Lévesque julkisti sen järjestämisen päivämäärän 15. huhtikuuta.[5]
Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kyllä 1 485 851 ääntä (40,44 prosenttia)[6]
- Ei 2 187 991 ääntä (59,56 prosenttia)[6]
- hylättyjä 65 012 ääntä (1,74 prosenttia)[6]
Äänioikeutetuista äänesti 85,61 prosenttia.[6]
Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Useat merkittävät liiketalouden yritykset siirtyivät Montrealista Torontoon Ontarioon jo pelkästään Parti Québécois’n vaalivoiton johdosta. Vuonna 2014 Quebec oli Kanadan provinsseista enimmän kansallisen varojen tasaamisen kohde. Sillä oli provinsseista myös suurin valtionvelka suhteutettuna talouteen.[4]
Parti Québécois saavutti vaalivoiton syyskuussa 1994, ja loppuvuonna 1995 järjestettiin toinen kansanäänestys Quebecin itsenäisyydestä.[7] Tuolloin itsenäisyyttä kannatti 49,42 prosenttia äänestäneistä.[8]
Huomautukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kokonaisuudessaan äänestäjille esitetty kysymys kuului seuraavasti:
"Quebecin hallitus on tehnyt tiettäväksi halunsa neuvotella muun Kanadan kanssa uusi sopimus kansojen yhtäläiseen arvoon perustuen;
tämä sopimus antaisi Quebecille yksinoikeuden säätää lakeja, kerätä veroja ja ylläpitää ulkopoliittisia suhteita – sanalla sanoen itsenäisyyden – ja samanaikaisesti ylläpitää Kanadan kanssa taloudellisia yhteyksiä, mukaan lukien yhteistä valuuttaa;
poliittisia muutoksia ei tulla tekemään näiden neuvottelujen tuloksena ilman kansalta toisen kansanäänestyksen kautta saatavaa hyväksyntää;
näiden ehtojen ollessa voimassa, sallitko Quebecin hallituksen neuvotella ehdotetusta sopimuksesta Quebecin ja Kanadan välillä?"[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Boyer, J. Patrick: Direct Democracy in Canada: The History and Future of Referendums. Dundurn, 1996. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- Côté, J.: Instruments of direct democracy in Canada and Québec. Directeur général des élections du Québec, 2001. ISBN 2-550-37478-9. Teoksen verkkoversio. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)