Presumtio

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Presumtio eli oikeusedellyttämys eli oikeusolettama on oikeudellisessa arvioinnissa, erityisesti todisteluun liittyvissä kysymyksissä, tietty päätelmä, jonka mukaan jonkin seikan olemassaolosta seuraa toisen seikan todennäköinen olemassaolo. Tämä toinen seikka on oikeudenkäynnin kannalta merkityksellinen tosiseikka eli todistustosiasia. Esimerkiksi irtaimen esineen hallinnasta voidaan päätellä esineen todennäköinen omistusoikeus.[1][2] Toisaalta haasteen tiedoksiannon voidaan katsoa haastemiehen todistukseen perustuen tapahtuneen laillisesti.[3] Presumtio voidaan kumota riittävällä vastatodistuksella, vaikka kumoamiselle asetetaankin melko korkea näyttökynnys.

Vastatodistuksella kumottavissa olevat presumtiot ovat joko lain säännöksiin perustuvia eli legaalisia presumtioita eli laillisia olettamia (lat. Praesumtiones juris) tai kokemukseen perustuvia (praesumtiones facti vel hominis).[1][2] Ehdottomat eli kumoamattomat presumtiot (praesumtiones juris et de jure) eivät ole edellisten kanssa samankaltaisia, vaan ne ovat oikeussäännöksiä, joiden mukaan tosiseikan olemassaolo määrää tietyn oikeusseuraamuksen.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Facta 2001, WSOY 1981–1987
  2. a b Otavan iso tietosanakirja, Otava 1960–1965
  3. Encyclopædia iuridica fennica, Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa IV palsta 400
  4. Uusi tietosanakirja, Tietosanakirja oy 1960–1966