Pont d’Iéna

Pont d’Iéna on Pariisissa sijaitseva silta, joka ylittää Seinejoen Jardins du Trocadéron ja Mars-kentän kohdalla. Silta on nimetty Jenan–Auerstedtin taistelun voiton kunniaksi. Pont d’Iéna on merkitty Pariisin historiallisten muistomerkkien rekisteriin.^[1]

Sillassa on viisi holvikaarta, jotka tukeutuvat neljään pilariin. Pilarit on koristeltu keisarillisilla kotkilla. Sillalla on neljä ratsastajapatsasta, kaksi kummankin rannan puolella. Ne esittävät gallialaista, roomalaista, arabialaista ja kreikkalaista soturia. Sillan oikean rannan puolella on Auguste Préaultin veistämä Cavalier gaulois ja Louis Joseph Daumasin veistämä Cavalier romain. Vasemman rannan puolella on Jean Charles Feuchèren veistämä Cavalier arabe ja François Théodore Devaulx’n veistämä Cavalier grec.^[1]

Silta rakennettiin aluksi 19 metriä leveäksi. Vuonna 1900 se päätettiin leventää 24 metriin. Levennys kuitenkin epäonnistui ja se täytyi purkaa. Siltaa levennettiin uudelleen vuoden 1937 maailmannäyttelyä varten, ja tuolloin sillan alla olevien tukipilareiden määrä kaksinkertaistettiin. Pont d’Iénan nykyinen leveys on 35 metriä.^[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Silta rakennettiin keisari Napoleonin käskystä, ja sen piti alun perin olla nimeltään Pont de l'Ecole Militaire tai Pont du Champ de Mars. Vuonna 1807 silta päätettiin kuitenkin nimetä Pont d'Ienaksi edellisenä vuonna Jenan–Auerstedtin taistelussa saavutetun voiton kunniaksi.^[2]

Ensin sillan rakennustöitä johti Jacques Dillon, mutta hänen kuoltuaan kesken rakennustöiden vastuu siirtyi arkkitehti Francois Laurent Lamandelle, joka oli suunnitellut Pont d'Austerlitz -sillan. Silta oli määrä rakentaa valuraudasta, mutta materiaaliksi vaihdettiin kivi keisarillisella asetuksella vuonna 1808, koska kivisilta katsottiin kestävämmäksi ja helpommaksi ylläpitää.^[2]

Pont d'Ienan rakennustyöt etenivät hitaasti, ja sillan betonivalut valmistuivat vasta vuonna 1814. Napoleonin hävittyä ja keisarikunnan kaaduttua vuonna 1815 silta aiottiin purkaa, mutta kuningas Ludvig XVII onnistui pelastamaan sillan. Sen uudeksi nimeksi tuli Pont des Invalides, ja keisarilliset kotkat poistettiin ja niiden tilalle tuli monogrammi L. Vuoden 1830 vallankumouksen jälkeen sillalle palautettiin sen alkuperäinen nimi. Vuonna 1852 kuvanveistäjä Antoine-Louis Barye teki pilarien yläpuolelle uudet keisarilliset kotkat alkuperäisten mallin mukaan. Seuraavana vuonna sillalle lisättiin vielä neljä ratsastajapatsasta.^[2]

Pariisin kaupunki katsoi 1800-luvun loppupuolella, että silta oli liian kapea kasvavalle liikenteelle. Lisäksi vuonna 1889 järjestettiin Pariisin maailmannäyttely, jonka vetonaulana oli sillan läheisyyteen rakennettu Eiffel-torni, joka lisäsi liikennettä entisestään. Myöhemmät maailmanäyttelyt kasvattivat painetta leventää siltaa. Uudeksi leveydeksi ehdotettiin 40 metriä, mutta lopulta sillan leveydeksi sovittiin 35 metriä ennen vuoden 1937 maailmannäyttelyä.^[2]