Polypyrroli
Polypyrroli eli PPy on aromaattinen ja heterosyklinen polymeeri, jonka monomeeri on pyrroli. Sitä käytetään esimerkiksi orgaanisen elektroniikan komponenttien valmistamiseen.
Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Polypyrrolin molekyylimassa on tavanomaisesti 22 000–356 000 g/mol. Yhdisteen lasisiirtymälämpötila on noin 80 °C. Kuumennettaessa se hajoaa sulamatta noin 250–290 °C:n lämpötilassa. Polymeeri on puolikiteistä ja liukenematonta useisiin liuottimiin. Polypyrroli on itsessään sähköneriste (sähkönjohtavuus 10-11–10-10 S/cm), mutta douppaamalla saadaan sähkönjohtavuutta kasvatettua arvoon 10-5–1000 S/cm. Usein käytettyjä douppausaineita ovat esimerkiksi jodi, perkloorihappo, fluoriboorihappo ja p-tolueenisulfonihappo. Yhdisteen tiheys on 1,3–1,48 g/cm3.[1][2][3][4][5][6]
Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Polypyrrolia valmistetaan hapettamalla pyrrolia. Hapettimena voidaan käyttää muun muassa vetyperoksidia, ammoniumpersulfaattia tai rauta(III)kloridia. Teollisesti käytetyin menetelmä on kuitenkin pyrrolin sähkökemiallinen hapetus. Tässä prosessissa polymeroitumisen käynnistää radikaalikationin muodostuminen. Polypyrrolin valmistus tehdään vedessä tai orgaanisessa liuottimessa.[1][3][4][5][6][7]
Polypyrrolista valmistetaan kalvoja. Käyttökohteita ovat esimerkiksi superkondensaattorien, elektrodien ja sensorien valmistus.[3][5][6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Bernardo A. Frontana Uribe & Alex U. Palma-Cando: "Conducting Polymers", teoksessa Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2022
- ↑ Lowell Rr Anderson & Kou-Chang Liu: "Pyrrole and Pyrrole Derivatives", teoksessa Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000.
- ↑ a b c Herbert Naarmann: "Polymers, Electrically Conducting", teoksessa Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000.
- ↑ a b Peter Zarras & Jennifer Irvin: "Electrically Active Polymers", teoksessa Encyclopedia of Polymer Science and Technology, John Wiley & Sons, New York, 2003.
- ↑ a b c George Wypych: Handbook of Polymers, s. 586–589. ChemTech Publishing, 2022. ISBN 978-1-927885-96-3. (englanniksi)
- ↑ a b c Akhil K. Poddar, Siddharth S. Patel & Hitesh D. Patel: Synthesis, characterization and applications of conductive polymers: A brief review. Polymers for Advanced Technologies, 2021, 32. vsk, nro 12, s. 4616-4641. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 15.4.2024. (englanniksi)
- ↑ Hideyuki Higashimura & Shiro Kobayashi: "Oxidative Polymerization", teoksessa Encyclopedia of Polymer Science and Technology, John Wiley & Sons, New York, 2016.