Polymetyylihydrosiloksaani
Polymetyylihydrosiloksaani eli PMHS on polysiloksaaneihin kuuluva polymeeri, jonka monomeeri on metyylidikloorisilaani. Yhdistettä käytetään muun muassa reagenssina orgaanisen kemian synteeseissä ja tekstiilienkäsittelyissä.
Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Polymetyylihydrosiloksaani on väritöntä nestettä, jonka molekyylimassa on useimmiten 1 500–4 500 g/mol. Se on veteen liukenematonta, mutta hydrolysoituu väkevien happojen tai emästen vaikutuksesta. Polymeeri liukenee muun muassa etanoliin, eettereihin ja hiilivetyihin. Polymetyylihydrosiloksaanin sulamispiste on noin -60 °C, kiehumispiste 205–300 °C ja tiheys 0,99–1,006 g/cm3. Polymetyylihydrosiloksaani on pelkistin.[1][2][3][4]
Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Polymetyylihydrosiloksaania valmistetaan hydrolysoimalla metyylidikloorisilaania ja lisävaiheena voidaan tehdä kuumentaminen heksametyylidisiloksaanin kanssa.[1][2]
Polymetyylihydrosiloksaania käytetään pelkistimenä orgaanisen kemian synteeseissä. Se pelkistää muun muassa aldehydit, ketonit ja esterit alkoholeiksi, imiinit ja atsidit amiineiksi ja aryylihalogenidit aromaattisiksi hiilivedyiksi. Katalyytteinä käytetään tina-, sinkki-, titaani-, rauta-, kupari tai palladiumyhdisteitä. Katalyytti vaikuttaa myös reaktion selektiivisyyteen, jos mahdollisesti pelkistyviä ryhmiä on useita.[1][2] Polymetyylihydrosiloksaania käytetään myös tekstiilien, nahan, paparin, kartongin ja kipsilevyjen kosteudenestokäsittelyissä[1][3][4].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Barry Arkles: "Silicon Compounds, Silanes", teoksessa Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000.
- ↑ a b c Jérôme M. Lavis, Robert E. Maleczka Jr, Vijayanand Chandrasekaran & Steven J. Collier: "Polymethylhydrosiloxane", teoksessa e-EROS Encyclopedia of Reagents for Organic Synthesis, John Wiley & Sons, New York, 2016. Teoksen verkkoversio Viitattu 8.5.2024.
- ↑ a b Michael Ash,Irene Ash: Handbook of green chemicals, s. 838. Synapse Info Resources, 2004. ISBN 978-1-890595-79-1. Teoksen verkkoversio (viitattu 8.5.2024). (englanniksi)
- ↑ a b Anna Wypych, George Wypych: Databook of the Most Important Polymer and Rubber Additives, s. 641. ChemTech Publishing, 2004. ISBN 9781774670316. Teoksen verkkoversio (viitattu 8.5.2024). (englanniksi)