Polyeetterieetteriketoni
Polyeetterieetteriketoni eli PEEK on aromaattisiin polyeettereihin kuuluva polymeeri. Sen rakenteessa vuorottelevat eetteri- ja ketoniryhmät. Polyeetterieetteriketonilla on useita käyttökohteita, erityisesti korkeissa lämpötiloissa.
Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Polyeetterieetteriketoni on termoplastinen polymeeri. Polymeerin moolimassa on tavanomaisesti 14 000–100 000 g/mol. Yhdisteen sulamispiste on polymeeriksi korkea, noin 334 °C, ja lasisiirtymälämpötila on 143–145 °C. Polyeetterieetteriketonin kiteisyysaste on 16–50 % ja tiheys on 1,26–1,53 g/cm3. Aine ei liukene veteen eikä orgaanisiin liuottimiin, se myös kestää useiden kemikaalien vaikutuksia. Väkevän rikkihapon vaikutuksesta polyeetterieetteriketoni reagoi muodostaen sulfonoidun polymeerin. Polymeeri kestää hyvin iskuja, kulutusta ja gammasäteilyä. UV-säteilynkesto ei ole yhtä hyvä. Polyeetterieetteriketonia voidaan vahvistaa lasikuidulla tai hiilikuidulla seostamalla.[1][2][3][4][5][6][7][8][9]
Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Polyeetterieetteriketonia valmistetaan hydrokinonista ja 4,4'-difluoribentsofenonista natrium- tai kaliumkarbonaattien toimiessa emäksinä. Reaktio tapahtuu 280–350 °C:n lämpötilassa ja liuottimena käytetään difenyylisulfonia. Vaihtoehtoinen valmistusmenetelmä on kuumentaa fenoksifenoksibentsoehappoa metaanisulfonihappoliuoksessa.[3][4][5][7][8]
Polyeetterieetteriketonista valmistetaan kuituja, kalvoja, pinnoitteita ja kappaletuotteita. Käyttökohteita ovat muun muassa kaapeleiden eristys, avaruustekniikassa, auton osien, lääketieteellisten laitteiden ja implanttien valmistus ja pakkausmateriaalina.[1][2][3][4][5][6][7][8][9]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Jukka Seppälä: Polymeeriteknologian perusteet, s. 240. 6. painos. Otatieto, 2005. ISBN 978-951-672-348-1.
- ↑ a b Dwain M. White: "Polyethers, Aromatic", teoksessa Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000.
- ↑ a b c Fabio Garbassi & Riccardo Po: "Engineering Thermoplastics", teoksessa Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2001.
- ↑ a b c David Parker et al.: "Polymers, High-Temperature", teoksessa Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2012.
- ↑ a b c Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 861. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3-11-011451-5. (englanniksi)
- ↑ a b Tony Whelan: Polymer Technology Dictionary, s. 323–324. Springer, 1994. ISBN 0-412-58180-9. (englanniksi)
- ↑ a b c George Wypych: Handbook of Polymers, s. 385–388. ChemTech Publishing, 2022. ISBN 978-1-927885-96-3. (englanniksi)
- ↑ a b c Marianne Gilbert: Brydson's Plastics Materials, s. 583–593. Butterworth-Heinemann, 2017. ISBN 978-0-323-35824-8. (englanniksi)
- ↑ a b Muovit äärirajoilla ja niiden yli Muoviteollisuus ry. Viitattu 28.12.2023.