Pitäjäntie
Pitäjäntie (ruots. sockenväg) oli Ruotsin vanhan lainsäädännön käyttämä nimitys sellaisesta maantiestä, joka hyödytti pääasiassa pitäjää. Siksi sen rakentaminen ja ylläpito oli pitäjän asukkaiden velvollisuus. Eikä siis läänin tai kihlakunnan asukkaiden kustannettava tai tehtävä työ.[1] Lainsäädäntö jakoi valtakunnallisesti vähemmän merkittävät yleiset maantiet kihlakunnanteiksi ja pitäjänteiksi. Sinänsä niiden erottaminen toisistaan oli käytännössä vaikeaa eikä jakoa noudatettukaan johdonmukaisesti. Ruotsin vuoden 1891 tielaki ei enää käyttänytkään näitä nimityksiä, vaan se otti käyttöön käsitteen paikallistie (bygdeväg), joka voi olla joko pitäjäntie tai kihlakunnantie.[2] Nimitys pitäjäntie jäi Ruotsissa pois virallisesta käytöstä 1934.[1]
Suomen vuoden 1927 tielaki käytti yleisistä teistä nimityksiä maantie, kunnantie ja kylätie.[3] Tielain kumosi laki yleisistä teistä (243/1954), joka tuli voimaan vuoden 1958 alussa.