Petter Mårten Unonius
Petter Mårten Unonius (20. maaliskuuta 1765 Loviisa – 21. helmikuuta 1815 Tukholma) oli suomalainen kauppias ja laivanvarustaja, joka sai kauppaneuvoksen arvonimen vuonna 1812.[1]
Unoniuksen vanhemmat olivat syntyjään ruotsalainen kauppias, laivanvarustaja, merikapteeni Elias Unonius ja Christina Juliana Grään ja puoliso vuodesta 1804 Johanna Wilhelmina Linderoos. Unonius perusti isänsä kanssa 1794 toiminimen Elias Unonius & Son. 1800-luvun alkuun tultaessa Unoniukset olivat Loviisan johtava kauppiasperhe. Elias Unoniuksen kuoleman jälkeen Petter Mårten Unonius auttoi äitiään isän liiketoimien hoitamisessa ja harjoitti samalla omaa liiketoimintaa, ja vuonna 1808 otti haltuunsa äitinsä liiketoimet. Suomen sodan aikana Unonius teki taloudellista yhteistyötä venäläisviranomaisten kanssa, ja sai esimerkiksi oikeuden myydä Venäjältä Suomeen lähetettyä suolaa. Hän joutui tästä syystä epäsuosioon loviisalaisten keskuudessa ja lopulta irtisanoi porvarinoikeutensa 1810 ja myi liikkeensä keväällä 1811. Liikkeen jatkajaksi ryhtyivät Henric Lindroth ja Unoniuksen kauppa-apulainen ja kirjanpitäjä Johan Sibelius, säveltäjä Jean Sibeliuksen isoisä.[1]
Vuonna 1811 hallituskonselji kutsui koolle kauppa- ja tullikysymyksiin keskittyneen komitean, johon Loviisan edustajiksi kutsuttiin Unonius ja Jacob Holmstén. Suomen uusi kauppasääntö vahvistettiin 1812 hallituskonseljin ja keisarin käsiteltyä komitean mietintöä. Unonius muutti sitten perheineen Ruotsiin ja ryhtyi tilanomistajaksi.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Maare Valtonen: Petter Mårten Unonius Biografiasampo. Viitattu 19.6.2023.