Petronella Oortman
Petronella Oortman (1656 – 27. marraskuuta 1716) oli alankomaalainen nukkekotiharrastaja. Hänen nukkekotinsa on osa Alankomaiden kansallismuseon pysyviä kokoelmia. Häntä ei tule sekoittaa Petronella Oortmans-de la Courtiin (1624 – 1707), jonka nukkekoti on osa Utrechtin keskusmuseon kokoelmia.[1][2]
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Petronella Oortman syntyi Amsterdamissa ja kasvoi Singelin kanaalin ympäristössä. Hänen isänsä oli aseentekijä ja hänellä oli kuusi sisarusta.[3]
Oortman oli jäänyt jo kerran leskeksi naidessaan silkkikauppiaan Johannes Brandtin.[4] He asuivat Amsterdamin Warmoesstraatilla.[5]
Muiden Amsterdamin varakkaiden naisten tapaan[6] myös Oortman teetti itselleen nukkekodin ja sisusti sitä vuosien 1686 ja 1705[7] välillä kalliilla kankailla ja pienoismalleilla.
Tuohon aikaan herrasmiehillä oli usein kuriositeettikabinetti, johon kerättiin harvinaisia tai epätavallisia esineitä, ja Oortmanin nukkekodissakin on sellainen alaoikealla olevassa huoneessa.
Nukkekodit olivat kuriositeettikabinettien tapaan statussymboleita, jotka sisustettiin saman näköisiksi kuin oma kotikin. Ei tiedetä, kuinka tarkka kopio Petronella Oortmanin kodista nukkekoti oli tai missä päin taloa se tarkalleen ottaen sijaitsi, mutta se kuvasi Oortmanin unelmia ja tavoitteita. Nukkekotia saatettiin esitellä vieraille hyvinkin pitkään, jopa koko ilta.[8]
Oortmanin kuoltua hänen tyttärensä Hendrina sai nukkekodin, ja vuonna 1743 sen sai Hendrinan veli Jan. Hendrinan mukaan hänen äitinsä käytti nukkekotiin 30 000 guldenia, mikä vastasi tuohon aikaan oikean talon hintaa. Janin inventaarissa sen arvoksi arvioitiin kuitenkin vain 700 guldenia.[2][5] Valtio osti nukkekodin vuonna 1821 ja kansallismuseo vuonna 1875.[5] Jacob Appel teki vuonna 1710 maalauksen nukkekodista.
Nukkekoti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nukkekodissa on yhdeksän huonetta. Huoneet ovat säilyneet pitkälti samannäköisinä kuin Appelin maalauksessa, mutta kaikki nuket lastenhuoneessa olevaa lukuun ottamassa ovat kadonneet. Myös nukkien vaatteet ovat kadonneet.[9] Pelihuoneen seinämaalaus on Willem Frederiksz van Royenin tekemä ja ryijyhuoneen koristelut Johannes Voorhoutin tekemiä.[10] Posliiniesineet tilattiin Kiinasta.[11]
Jessie Burton sai nukkekodista inspiraation kirjoittaa romaaninsa The Miniaturist (2014).[12]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Broomhall, Susan; Spinks, Jennifer. (2011). Imagining Domesticity in Early Modern Dutch Dolls Houses. Early Modern Women in the Low Countries: Feminizing Sources and Interpretations of the Past. Ashgate. ISBN 9780754667421.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Ontdek kunstverzamelaar Petronella Oortman rkd.nl. Viitattu 17.6.2019. (hollanniksi)
- ↑ a b Westermann, Mariët.: A worldly art : the Dutch Republic, 1585-1718, s. 34–35. New Haven, CT: Yale University Press, 2004. 58450987. ISBN 0300107234, 9780300107234. Teoksen verkkoversio (viitattu 17.6.2019).
- ↑ Susan Broomhall: Hidden women of history: Petronella Oortman and her giant dolls' house The Conversation. Viitattu 17.6.2019. (englanniksi)
- ↑ Broomhall, s. 110. Viitattu 17.6.2019.
- ↑ a b c djr: Digitaal Vrouwenlexicon van Nederland resources.huygens.knaw.nl. 4.10.2018. Viitattu 17.6.2019. (hollanniksi)
- ↑ Broomhall, s. 99. Viitattu 17.6.2019.
- ↑ Peat and provisions loft rijksmuseum.nl. Arkistoitu 30.10.2010. Viitattu 17.6.2019.
- ↑ National Geographic Society: Dutch Dollhouse National Geographic Society. 25.7.2013. Arkistoitu 17.6.2019. Viitattu 17.6.2019. (englanniksi)
- ↑ Winkelman, Helene J. M.: Textielhistorische bijdragen 41 (2001), s. 100. Uitgeverij Verloren, 2001. ISBN 9789071715167. Teoksen verkkoversio (viitattu 17.6.2019). nl
- ↑ Scott, Sharon M.: Toys and American culture : an encyclopedia, s. 80. Santa Barbara, Calif.: Greenwood, 2010. 630057628. ISBN 9780313347993, 0313347999. Teoksen verkkoversio (viitattu 17.6.2019).
- ↑ Judith Miller: Furniture: World Styles from Classical to Contemporary, s. 45. Penguin, 2005-09-19. ISBN 9780756672881. Teoksen verkkoversio (viitattu 17.6.2019). en
- ↑ Jessie Burton on the dollhouse that inspired her novel USA TODAY. Viitattu 17.6.2019. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||
