Pehmytkorallit

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pehmytkorallit
Cladiella sp.
Cladiella sp.
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Polttiaiseläimet Cnidaria
Luokka: Korallieläimet Anthozoa
Alaluokka: Sulkakorallit Octocorallia
Lahko: Pehmytkorallit
Alcyonacea
Lamouroux, 1812[1]
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Pehmytkorallit Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Pehmytkorallit Commonsissa

Pehmytkorallit (Alcyonacea) on korallieläinten lahko, joilla ei ole kalsiumkarbonaattirunkoa. Ne ovat useimmiten hyvin kauniita ja värikkäitä, sienen tai kasvin näköisiä koralliriutan asukkaita. Pehmytkoralleja kasvatetaan myös riutta-akvaarioissa.

Useimmissa pehmytkoralleissa elää symbioottisia zooksantellileviä, jotka hankkivat ravintoa yhteyttämällä. Polyyppieläin puolestaan pyydystää vedestä planktonia pyydystyslonkeroillaan.[2]

Puolustautuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pehmytkoralleissa ei ole yhtä selviä kemiallisia aseita kuin kivikoralleissa: ne eivät käy aggressiivisesti toisten lajien kimppuun. Silti niiden pinnalla lienee jonkinlainen kemiallinen suoja, koska sienet ja levät eivät kasva pehmytkorallien päälle.[3]

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pehmytkorallit voivat lisääntyä joko suvuttomasti jakautumalla, tai suvullisesti laskemalla sukusoluja avoveteen.

Hoito akvaarioissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Riutta-akvaariossa pehmytkorallit ovat siitä helpompia kuin kivikorallit, että ne eivät tarvitse yhtä paljon valoa. Toisaalta pehmytkorallit ovat hyvin herkkiä suolapitoisuuden heilahteluille.[4]

Koska ohivirtaava vesi tuo kaiken ravinnon ja vie kaikki eritteet pois pehmytkorallilta, ne vaativat kohtalaisen tai voimakkaan virtauksen.[3]

Akvaarioissa yleisiä pehmytkorallisukuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Anthelia: yhtenäisessä pohjassa kimppu varsia, joiden päästä lähtee kahdeksan ohutta, sormimaista uloketta kukkamaisesti. Vaatii kohtalaisen virtauksen, kohtalaisen valaistuksen ja riittävästi hivenaineita, kuten jodia, veteen lisättynä.[5][6]
  • Xenia: muistuttaa muodoltaan Anthelioita, paksumpirakenteinen ja herkempi veden laadulle. yleisin laji sykkii aktiivisesti pumpatessaan vettä lävitseen, mikä liittynee kuona-aineiden poistoon tai hivenaineiden suodattamiseen vedestä. Hyvissä oloissa Xenia saattaa levitä harmiksi asti. Vaatii kohtalaisen tai kovan virtauksen ja riittävästi hivenaineita, kuten jodia, veteen lisättynä. Hankkii ravintonsa yhteyttämällä, tarvitsee siksi runsaasti valoa eikä huoli lisäruokaa. Vedestä ylös nostettuna haisee pahalta.[7][8]
  • Capnella: kukkivan puun muotoinen erittäin yleinen ja kestävä koralli, joka lisääntyy suvuttomasti pudottelemalla oksiaan.[9]
  • Clavularia: kukkivan pensaan tai karhunsammalen muotoinen koralli, jonka polyypit voivat vetäytyä korallin sisään. Violetilla nahkamaisella pohjalla vihertäviä lonkeroita.[10][11]
  • Sarchophyton: suuren tukevajalkaisen sienen muotoinen koralli, jonka yläpinnalla kasvaa froteeta muistuttavia lonkeroita. Voi kasvaa 50 senttimetriä leveäksi. [12]
  • Sinularia: muodostaa yhdyskuntia, joissa on tukeva runko josta oksat lähtevät kutakuinkin yhdensuuntaisina.[13]
  • Lobophytum: keltainen tai ruskea, froteeta muistuttava pintarakenne.[14]
  • Tubipora: väri vaihtuu valaistuksen mukaan. Kaipaa lisäruokintaa planktonilla. Heikko tai kohtalainen virtaus.[15][16]

Luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perinteisessä luokittelussa pehmytkorallien lahkoa ei ole, vaan sulkakorallit jaetaan kahdeksaan lahkoon, joista kuusi muodostaisivat yhdessä nykyisen pehmytkorallien lahkon. Kuudesta vanhasta lahkosta kalkkisulkakorallit (Alcyonacea, nyk. Alcyoniina), Protoalcyonaria ja urkukorallit (Stolonifera) ovat säilyneet nykypäivään asti pehmytkorallien alalahkoina. Käytöstä poistuneet lahkot ovat sarveiskorallit (Gorgonacea), joka on korvautunut alalahkoilla Calcaxonia, Holaxonia ja Scleraxonia, sekä Gastraxonacea ja Telestacea, jotka on yhdistetty urkukoralleihin.[1][17][18]

Kuvagalleria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Majuri, Jukka ‘Mikael’: Merivesiakvaarion perustaminen. , 2005. Teoksen verkkoversio (viitattu 15.12.2019).

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b World Register of Marine Species (WoRMS): Alcyonacea (luettu 15.12.2019) (englanniksi)
  2. Shimek, Ronald L.: Feeding The Reef Aquarium, A New Paradigm Reefkeeping.com. Viitattu 15.12.2019. (englanniksi)
  3. a b Fenner, Bob: The Soft Corals, Order Alcyonacea; Use In Marine Aquariums WetWebMedia.com. Viitattu 15.12.2019. (englanniksi)
  4. Majuri, Jukka, 2005, 102.
  5. Waving Hand Coral Peteducation.com. Viitattu 15.12.2019. (englanniksi)
  6. Waving Hand Coral Animal-World. Viitattu 15.12.2019. (englanniksi)
  7. Pulsating Xenia Reefcorner.com. Viitattu 15.12.2019. (englanniksi)
  8. Pulse Coral Animal-World. Viitattu 15.12.2019. (englanniksi)
  9. Kenya Tree Coral Animal-World. Viitattu 15.12.2019. (englanniksi)
  10. Green Star Polyps Reefcorner.com. Viitattu 15.12.2019. (englanniksi)
  11. Green Star Polyps Animal-World. Viitattu 15.12.2019. (englanniksi)
  12. Yellow Leather Coral Animal-World. Viitattu 15.12.2019. (englanniksi)
  13. Cabbage Leather Coral Animal-World. Viitattu 15.12.2019. (englanniksi)
  14. Devil's Hand Coral Animal-World. Viitattu 15.12.2019. (englanniksi)
  15. Tubipora, Pipe-Organ Coral Tidal Gardens – Coral Propagation. Viitattu 15.12.2019. (englanniksi)
  16. Organ Pipe Coral Animal-World. Viitattu 15.12.2019. (englanniksi)
  17. Haaramo, Mikko: Alcyonaria Mikko's Phylogeny Archive. 12.2.2003. Helsingin yliopisto. Viitattu 15.12.2019.
  18. Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): ”Eläinkunnan luokittelu”, Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 5. Sydän–Öljykala, s. 2117. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-02059-5.