Paul von Etter

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Paul von Etter (4. joulukuuta 1861 Pietari21. lokakuuta 1938 Helsinki) oli Venäjällä upseeriksi kouluttautunut ja palvellut sotilas ja virkamies, josta tuli vajaan kuukauden ajaksi myös Suomen armeijan kenraalimajuri.[1]

Paul von Etter syntyi kenraaliluutnantti Sebastian Albrekt von Etterin ja Emilia von Jacobsonin ensimmäisenä lapsena 4. joulukuuta 1861.[2] Von Etter toimi paašina keisarin hovissa vuodesta 1865 ja kävi keisarin paašikoulua vuodesta 1873. Sieltä valmistuttuaan hän palveli ensin aliluutnanttina ja sitten vänrikkinä kenttätykistöprikaatissa vuodesta 1880. Nikolain yleisesikunta-akatemiassa von Etter opiskeli 1883–1884, mutta ei suorittanut loppututkintoa. Luutnantiksi hänet ylennettiin 1887, alikapteeniksi 1895, kapteeniksi 1896 ja everstiksi 1898. Vuodesta 1902 von Etter oli keisarin kenttäkanslian rahastonhoitaja. Hän erosi tehtävästä 1906 kenraalimajurina ja keisarin hovin kunniatallimestarina. Von Etter toimi seuraavasta vuodesta keisarin kanslian virkamiehenä ja vuosina 1909–1913 Suomen ministerivaltiosihteerin apulaisena. Työskenneltyään vuosina 1914–1917 Venäjän Punaisen Ristin edustajana Suomessa hänestä tuli Suomen sisällissodan aikana Suomen Punaisen Ristin edustaja valkoisten päämajassa huhtikuussa 1918. Toukokuun 3. päivänä hänet merkittiin kenraalimajurina Suomen armeijan upseeriluetteloihin, mutta hän siirtyi reserviin jo toukokuun 29. päivä.[1][3]

Sukulaissuhteista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paul von Etterin nuorempia veljiä olivat kenraalimajurit Johan Emil von Etter ja Nikolai. Nuorempi veli Alexander von Etter palasi vallankumousten jälkeen, kuten vanhemmat veljensäkin Paul, Johan Emil ja Nikolai, takaisin Suomeen.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b von Etter, Paul Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 27.1.2019.
  2. a b Paul von Etter geni.com. Viitattu 16.7.2019.
  3. Kenraalimajuri Paul von Etter kuollut. Helsingin Sanomat, 26.10.1938, s. 7.