Patenttitrolli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Patenttitrolli (engl. patent troll) on halventava termi henkilöstä tai yhtiöstä, jonka hankkii patentteja haastaakseen muita yhtiöitä oikeuteen ja saadakseen siten voittoa.

Jos patenttipeikoiksi määritellään kaikki tahot, jotka eivät vie patentoitua keksintöä eteenpäin, niiksi lukeutuvat myös useimmat Yhdysvaltojen yliopistot, patenttiholding-yhtiöt ja jotkut yksittäiset keksijät kuten Thomas Edison.[1] Esimerkiksi suurilla yrityksillä on usein erilliset lisensointiosastot ja joskus erilliset patentti-holding-yhtiöt, jotka eivät itse keksi mitään. Suppeammassa merkityksessä patenttipeikoilla tarkoitetaan esimerkiksi lähinnä vain niitä patentti-holding-yhtiöitä, jotka eivät juurikaan osta patenttejaan oman konsernin yhtiöiltä, sekä vastaavia yksityishenkilöitä. [1]

Patenttipeikkojen hyödyt ja haitat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monien pienten keksijöiden on vaikea hyötyä keksinnöistään. He eivät välttämättä pysty kaupallistamaan keksintöjään eikä heillä ehkä ole riittäviä resursseja patenttiensa puolustamiseen. Tällöin patentin myyminen patenttipeikolle voi olla keino hyötyä keksinnöstä. Tämä kannustaa innovointiin ja edistää teknologiaa. Patenttipeikot voivat siis sekä edesauttaa että jarruttaa kehitystä. Siksi lait tulee säätää niin, että tasapainoillaan keksijöiden liian vähäisten kannustimien ja tuotantoa liiallisesti rajoittavien kielto-oikeuksien välillä. Esimerkiksi liian heikkojen keksintöjen patentoinnin sallivat lait voivat olla ongelma patenttipeikoista riippumatta. [2]

Patenttipeikoksi väitetyn Intellectual Ventures -yrityksen perustaja Nathan Myhrvold väitti nimityksen "patenttipeikko" käyttämisen olevan lähinnä suuryritysten taktiikka yksittäisten keksijöiden aseman heikentämiseksi.[3]

Patenttipeikoksi väitetyn Acacia-yrityksen päällikkö sanoo, että alan yritykset vain tasoittavat pelikenttää suurten yritysten sekä keksijöiden ja pienten patentinhaltijoiden välillä. Hänen mukaansa aiemmin suuret yritykset jyräsivät jälkimmäiset. [4]

Vuonna 2011 patenttipeikkojen suorat kustannukset yrityksille olivat Yhdysvalloissa 29 miljardia dollaria.[5] Patenttipeikkojen neuvotteluaseman sanotaan olevan kohtuuttoman hyvä suhteessa heidän patenttiensa suojaamien keksintöjen merkitykseen väitetyn patentinloukkaajan tuotteessa.[6] Tämän katsotaan lisäävän tuotteiden valmistamisen kustannuksia ja riskejä.

Toisaalta jotkut pitävät mahdollisuutta ostaa, myydä ja lisensoida patentteja tehokkuutta tuottavana ja likviditeettiä lisäävänä, mikä lisäisi kannustinta keksiä ja patentoida.[1][7] Patentteja lisensoivat tahot myös väittävät, että oikeuksien valvonnan keskittäminen siihen erikoistuneisiin yrityksiin lisää talouden tehokkuutta.[8][9]

Entinen liittovaltion tuomari Paul R. Michel sanoi haastattelussa vuonna 2011, että (patenttipeikkojen tuottamaa) ongelmaa liioitellaan suuresti. Hänen mukaansa Yhdysvaltojen patenttijärjestelmässä on monia ongelmia, esimerkiksi useimmat patenttipeikkojen loukkausoikeudenkäynnit koskevat pätemättömiä tai loukkaamattomia patentteja ja oikeudenkäynnit ovat hyvin hitaita. Silti hän katsoo patenttipeikkojen voivan lisätä patenttien arvoa ostamalla ne silloin kun valmistajat kieltäytyvät ostamasta niitä. Näin syntyvät patentinostomarkkinat voivat hyödyttää keksijöitä. [10]

Patenttien hyötyjä ja haittoja on myös vertailtu Bostonin yliopiston tutkimuksessa.[11]

Patentti tarkoittaa oikeuttaa kieltää tietynlaisten tuotteiden valmistus. Sen tarkoitus on kannustaa tuottamaan keksintöjä ja julkistamaan niitä patenttijulkaisuissa, mutta haittapuolena se saattaa lannistaa muita tuottamasta kyseistä teknologiaa käyttäviä hyödykkeitä tai jatkokehittelemästä patentin teknologiaa. Samat hyödyt ja haitat ovat myös patenttipeikoissa. Monesti keksijöiden ja pienyritysten on vaikea puolustaa keksintöjään suuria yrityksiä vastaan, mikä lannistaa näitä investoimasta teknologian kehittämiseen. Patenttipeikot auttavat tässä mutta vastaavasti vaikeuttavat muiden toimintaa. Kannattajiensa mielestä ne tasaavat pelikenttää pienten ja suurten toimijoiden välillää, vastustajiensa mielestä ne ovat liian vahvoja, suuryrityksiäkin vahvempia, tai ne käyttävät haitallisempia menetelmiä korvausten saamiseksi jälkeenpäin sen sijaan, että perisivät heti lisenssimaksuja. Toisaalta Yhdysvalloissa juridinen tilanne on vastaavasti korjaantunut patenttipeikoille epäedullisemmaksi.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c JAMES F. MCDONOUGH III: The Myth of the Patent Troll: An Alternative View of the Function of Patent Dealers in an Idea Economy Emory Law Journal. Viitattu 2007-07-27.
  2. Caroline Horton Rockafellow: Examining Patent Troll Debate: Should They Be An Endangered Species? Local Tech Wire. Viitattu 2007-07-27.
  3. Nathan Myhrvold. "Inventors Have Rights, Too!", Wall Street Journal, March 30, 2006. Luettu 2007-07-27. 
  4. Patent 'Troll' Tactics Spread, The Wall Street Journal, July 8, 2012
  5. http://www.bbc.com/news/technology-18598559
  6. Matthew Sag and Kurt W. Rohde: Patent Reform and Differential Impact August 21, 2006. Northwestern University.
  7. Don Clark. "Inventors See Promise In Large-Scale Public Patent Auctions", the Wall Street Journal Online, March 9, 2006. Luettu 2007-07-27. 
  8. IPFrontline Staff. "Making Innovation Pay", ipFrontline.com, March 11, 2006. Luettu 2007-07-27. 
  9. Nicholas Varchaver,Who's afraid of Nathan Myhrvold?, Fortune Magazine, June 26, 2006
  10. Interview With Chief Judge Paul R. Michel On US Patent Reform, Intellectual Property Watch, July 19, 2011. Consulted on August 8, 2011.
  11. Bessen, James E. and Meurer, Michael J., The Direct Costs from NPE Disputes (June 28, 2012). Boston Univ. School of Law, Law and Economics Research Paper No. 12-34. Available at http://dx.doi.org/10.2139/ssrn.2091210