Pariisi–Nizza-ajo 2008
Pariisi–Nizza-ajo 2008 järjestettiin perinteisenä maantiepyöräilyn etappikilpailuna 9.–16. maaliskuuta 2008. Kilpailu alkoi prologilla Amilly'n kaupungissa ja päättyi Nizzaan. Kyseessä oli järjestyksessään 66. Pariisi–Nizza-ajo.
Pariisi–Nizza alkoi sekavissa tunnelmissa, sillä kansainvälinen pyöräilyliitto UCI on uhannut sulkea kilpailuun osallistuvat tallit kaikista järjestämistään kilpailuista [1]. Syynä on UCI:n ja Pariisi–Nizzan järjestäjän ASO:n kiista siitä, saako kilpailuihin kutsuttavat tallit päättää kilpailun järjestäjä vai UCI. Uhkauksesta huolimatta tallit päättivät osallistua kilpailuun [2].
Alberto Contador ei ollut puolustamassa edellisvuotista voittoaan, sillä ASO on sulkenut hänen edustamansa Astana-tallin kaikista järjestämistään kilpailuista tallin doping-sotkujen vuoksi [3]. Kilpailun voitti Gerolsteiner-tallin kokenut Davide Rebellin vain kolmen sekunnin erolla Rinaldo Nocentiniin. Aiempina vuosina Rebellin on sijoittunut kokonaiskilpailussa kahdesti toiseksi ja kerran kolmanneksi. Suomen Kjell Carlström voitti kilpailun kolmannen etapin.
Etapit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Prologi - 9. maaliskuuta 2008, Amilly, 4,6 km[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoden 2008 Pariisi–Nizza-ajon prologi ajettiin Amilly'n kaupungissa vaihtelevissa sääoloissa. Kuivassa kelissä kilpailun alkupäässä reitille lähtenyt Markel Irizar, jolla ei ole merkittäviä saavutuksia ammattilaisurallaan, selvitti reitin ajassa 5.32. Ennakkosuosikkien tullessa vuoroon sade ja tuuli yltyivät ja Irizar näytti olevan lähellä yllätysvoittoa. Jens Voigt ja David Millar hävisivät hänelle seitsemän sekuntia, Roman Kreuziger kahdeksan, Bobby Julich 12 ja Cadel Evans 17 sekuntia. Muutamat pyöräilijät ajoivat todella varovasti, muun muassa Fränk Schleck viipyi reitillä 6.02 ja David Moncoutié peräti 6.26, lähes minuutin Irizarille hävinneenä.
Viimeisten kilpailijoiden tullessa vuoroon sade loppui ja niinpä norjalainen kirimies Thor Hushovd pystyi lyömään Irizarin ajan neljällä sekunnilla. Viimeisenä reitille lähtenyt Stefan Schumacher ajoi kolmanneksi. Suomen Kjell Carlström oli 34. hävittyään Hushovdille 17 sekuntia [4].
Prologin tulokset:
|
Kokonaistilanne prologin jälkeen:
|
- Järjestäjien kotisivu päivän tapahtumista (ranskaksi) (englanniksi)
Etappi 1 - 10. maaliskuuta 2008, Amilly – Nevers, 184.5 km[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Myrskyisästä säästä johtuen ensimmäinen etappi lyhennettiin 93,5 kilometrin mittaiseksi; lähtöpaikkana oli Amilly'n sijasta La Chapelotte. Heti alkuhetkillä pääjoukosta irtosi kolmikko Bernard Eisel, Peter Velits ja Niki Terpstra. He kasvattivat eron parhaimmillaan 4 minuuttiin 10 sekuntiin. Pääjoukko hajosi loppumatkalla neljään pieneen ryhmään, joista ensimmäisessä ajoivat muun muassa kilpailua johtava Thor Hushovd, Sylvain Chavanel ja Luis León Sánchez. Ennakkosuosikeista Philippe Gilbert, David Millar, Davide Rebellin ja Fränk Schleck saivat heidät kiinni 15 kilometriä ennen maalia. Eisel, Velits ja Terpstra saavutettiin samoihin aikoihin. Suurimmista ennakkosuosikeista Cadel Evans, joka kaatui matkan varrella, ja Stefan Schumacher jäivät taaempaan ryhmään.
Viimeisillä kilometreillä varsinkin ranskalaisajajat yrittivät irtiottoja, mutta pienen nousun päällä sijainneeseen maaliin puristi kuitenkin selvänä ykkösenä isokokoinen Gert Steegmans ennen Jérôme Pineau'ta ja kokonaiskilpailun johtoaan vankistanutta Thor Hushovdia. Kjell Carlström jäi sijalle 79 lähes kolme ja puoli minuuttia kärjelle hävinneenä.
1. etapin tulokset:
|
Kokonaistilanne 1. etapin jälkeen:
|
- Järjestäjien kotisivu päivän tapahtumista (ranskaksi) (englanniksi)
Etappi 2 - 11. maaliskuuta 2008, Nevers – Belleville, 201 km[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Myös Pariisi–Nizzan toinen etappi ajettiin kylmissä ja sateisissa sääoloissa. Ranskalainen Thierry Hupond oli parhaimmillaan 15 minuuttia 10 sekuntia pääjoukkoa edellä, mutta hänet tavoitettiin juuri ennen Col du Fut d’Avenas -vuoren huippua parikymmentä kilometriä ennen maalia. Johtajan keltaisessa paidassa ajanut Thor Hushovd karkasi pitkässä alamäessä pääjoukolta saaden viisi kilometriä ennen maalia seurakseen Gert Steegmansin, Sylvain Chavanelin ja Michael Albasinin. Loppukirissä Steegmans oli jälleen vahvin ennen Hushovdia ja Chavanelia. Hushovdin johto kokonaiskilpailussa Steegmansiin on nyt kolme sekuntia.
Päivän epäonnisiin kuuluivat Fränk Schleck sekä nuorten (alle 25-v.) kilpailua johtanut Andri Hrivko, jotka jäivät pääjoukosta kolmisen minuuttia oltuaan mukana kolarisumassa. Kjell Carlström ajoi sitä vastoin hyvin: sijoitus 28. kolme sekuntia Steegmansille hävinneenä. Kokonaiskilpailussa hän on 47. sijalla.
2. etapin tulokset:
|
Kokonaistilanne 2. etapin jälkeen:
|
- Järjestäjien kotisivu päivän tapahtumista (ranskaksi) (englanniksi)
Etappi 3 - 12. maaliskuuta 2008, Fleurie – Saint-Étienne, 165,5 km[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kjell Carlström teki suomalaista pyöräilyhistoriaa voittaessaan Pariisi–Nizzan vuoristoisen kolmannen etapin. Carlström lähti jo kahdeksan kilometrin ajon jälkeen irti pääjoukosta yhdessä Clément Lhotellerien ja Bradley McGeen kanssa. Kolmikko kasvatti eron pääjoukkoon 36 kilometrin ajon jälkeen jo 12 minuuttiin 40 sekuntiin. McGee putosi Carlströmin ja Lhotellerien kyydistä ennen viimeisen vuoren, parikymmentä kilometriä ennen maalia olleen Col de la Croix de Chaubouret'n huippua.
Carlström ja Lhotellerie pääsivät pitkään alamäkeen toista minuuttia ennen Damiano Cunegoa, Sylvain Chavanelia ja Roman Kreuzigeria. Takaa-ajajat saivat pian seurakseen muun muassa Davide Rebellinin ja Christophe Moreaun, mutta ero kärkikaksikkoon pysyi yli minuutissa. Loppusuoralla Lhotellerie ajoi edellä, mutta Carlström avasi kirin aivan viime hetkellä nousten voittoon. Kyseessä on yksi merkittävimmistä voitoista suomalaisen ammattipyöräilyn historiassa.
Carlström voitti päivän molemmat välikirit, joista jälkimmäinen oli omistettu vuoden 2003 Pariisi–Nizzassa kuolleen Andrei Kivilevin muistolle. Lhotellerie puolestaan voitti päivän kaikki mäkikirikilpailut ottaen samalla kilpailuosion johtajan pilkkupaidan Thierry Hupond'lta. Kokonaiskilpailua johtanut Thor Hushovd jäi kauas kärjestä ja maillot jaune -paita siirtyi Sylvain Chavanelille.
3. etapin tulokset:
|
Kokonaistilanne 3. etapin jälkeen:
|
- Järjestäjien kotisivu päivän tapahtumista (ranskaksi) (englanniksi)
Etappi 4 - 13. maaliskuuta 2008, Montélimar – Mont-Serein, 176 km[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pariisi–Nizzan neljäs etappi päättyi maineikkaan Mont Ventoux -vuoren huipulle. Jo etapin alkuvaiheessa muodostui irtiottoryhmä, johon kuuluivat Aleksandr Kušinski, Jens Voigt, Niki Terpstra ja Bernhard Eisel. Heidän eronsa pääjoukkoon oli suurimmillaan 7 minuuttia 15 sekuntia. Nelikko tavoitettiin Mont Ventoux'n nousussa, viimeisenä Voigt neljä kilometriä ennen maalia.
Kokonaiskilpailua johtanut Sylvain Chavanel putosi kärkiryhmästä seitsemän kilometriä ennen maalia. Kaksi kilometriä myöhemmin Robert Gesink hyökkäsi irtiottoon saaden seurakseen Jaroslav Popovytšin, Cadel Evansin, Fränk Schleckin, Rinaldo Nocentinin ja Davide Rebellinin. Viimeiset kolme kilometriä kärjessä ajoivat enää Gesink sekä Evans, joka nousi viime metreillä etappivoittoon. Kokonaiskilpailun kärkeen siirtyi Gesink 32 sekuntia ennen Rebelliniä.
Kjell Carlström ei jaksanut edellispäivän irtioton jälkeen pysyä kärkimiesten vauhdissa, vaan hävisi Evansille yli 21 minuuttia. Kokonaiskilpailussa hän putosi 39. sijalle.
4. etapin tulokset:
|
Kokonaistilanne 4. etapin jälkeen:
|
- Järjestäjien kotisivu päivän tapahtumista (ranskaksi) (englanniksi)
Etappi 5 - 14. maaliskuuta 2008, Althen-des-Paluds – Sisteron, 172,5 km[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pariisi–Nizzan viidennellä etapilla ajoi kärjessä pitkään 17 miehen irtiottoryhmä. Tämän joukon aktiivisin, Carlos Barredo, hyökkäsi runsaat kymmenen kilometriä ennen maalia. Hän sai mukaansa Christophe Moreau'n, Manuele Morin, Karsten Kroonin ja Pierre Rollandin. Seuraavien kilometrien aikana Barredo yritti kahdesti irti kärkiryhmästä onnistuen jälkimmäisellä kerralla. Maaliin hän saapui neljä sekuntia ennen seuraavaa ryhmää. Kokonaiskilpailussa Barredo nousi 12. sijalta kuudenneksi. Johdossa jatkaa edelleen Robert Gesink.
Kjell Carlström kärsi jo toista päivää vatsavaivoista ja jäi etapin voittajalle 11 minuuttia 58 sekuntia, sijoitus 110 [5]. Yhteistuloksissa hän putosi 59. tilalle.
5. etapin tulokset:
|
Kokonaistilanne 5. etapin jälkeen:
|
- Järjestäjien kotisivu päivän tapahtumista (ranskaksi) (englanniksi)
Etappi 6 - 15. maaliskuuta 2008, Sisteron – Cannes, 206 km[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kahdeksan miestä lähti irti pääjoukosta 16 kilometrin ajon jälkeen. Heidän joukossaan oli mäkikirikilpailua johtava Clément Lhotellerie, joka onnistui voittamaan kolme ensimmäistä päivän kaikkiaan seitsemästä mäkikiristä. Tämän jälkeen hän jäi odottelemaan pääjoukkoa. Viimeisen nousun, Col du Tanneron'n huipulla karkulaisryhmästä olivat kärjessä enää Bobby Julich ja Matthieu Sprick, joka sitten kaatui alamäessä.
Kokonaiskilpailussa toisena ollut Davide Rebellin ja Luis León Sánchez tekivät kovasti töitä pudottaakseen keltaisessa paidassa ajaneen Robert Gesinkin kärkiryhmästä – ja onnistuivat siinä. Kymmenen kilometriä ennen maalia Rebellin, Sánchez, Rinaldo Nocentini, Damiano Cunego ja Sylvain Chavanel tavoittivat Julichin.
Loppusuoralla Sánchez iski ensin, mutta Chavanel vastasi 500 metriä ennen maalia karaten voittoon. Sánchez oli toinen ennen Julichia ja Cunegoa. Rebellin ja Nocentini saapuivat maaliin kuusi sekuntia Chavanelin jälkeen. Gesink hävisi voittajalle minuutin ja 29 sekuntia, sijoitus 33. Rebellin johtaa kokonaiskilpailua ennen viimeistä etappia kolmen sekunnin erolla Nocentiniin.
Kjell Carlströmin sijoitus päivän etapilla oli 58, ero kärkeen 5.07.
6. etapin tulokset:
|
Kokonaistilanne 6. etapin jälkeen:
|
- Järjestäjien kotisivu päivän tapahtumista (ranskaksi) (englanniksi)
Etappi 7 - 16. maaliskuuta 2008, Nizza – Nizza, 119 km[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viimeisen etapin alkuvaiheessa 35 ajajan ryhmä irtosi pääjoukosta. Kokonaiskilpailun kärkinimistä Rinaldo Nocentini ja Robert Gesink kaatuivat 57 kilometrin ajon jälkeen, jolloin kilpailua johtanut Davide Rebellin käski pääjoukon odottaa heitä. Toinen karkulaisryhmä, johon kuului 15 miestä, lähti irti 69 kilometrin ajon jälkeen. Mäkikilpailun voittanut Clément Lhotellerie karkasi tästä ryhmästä kymmenen kilometriä myöhemmin.
Lhotellerie sai myöhemmin kumppanikseen Jose Benitezin ja kahdeksan kilometriä ennen maalia heidät tavoitti Luis León Sánchezin ja Damiano Cunegon johtama ryhmä. Sánchez iski irti kolme kilometriä ennen maalia ja pystyi pitämään johtonsa loppuun asti, vaikka Maxime Monfort ja Carlos Barredo ehtivät melkein tavoittaa hänet. Davide Rebellin tuli maaliin pääjoukossa muutamaa sekuntia myöhemmin ja voitti kokonaiskilpailun kolmella sekunnilla ennen Nocentinia – kaikkien aikojen pienimmällä erolla Pariisi–Nizzan historiassa.
Kjell Carlström hävisi viimeisellä etapilla 35 sekuntia Sánchezille. Kokonaiskilpailussa hänen sijoituksensa oli 38, ero kärkeen 38 minuuttia 8 sekuntia.
7. etapin tulokset:
|
Lopputulokset:
|
- Järjestäjien kotisivu päivän tapahtumista (ranskaksi) (englanniksi)
Kilpailujen kehittyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Etappi (Voittaja) |
Kokonaiskilpailu | Pistekilpailu | Mäkikilpailu | Nuorten kilpailu | Joukkuekilpailu |
|---|---|---|---|---|---|
| Prologi (Thor Hushovd) |
Thor Hushovd | Thor Hushovd | ei jaettu | Andri Hrivko | Crédit Agricole |
| Etappi 1 (Gert Steegmans) |
Dionisio Galparsoro | Quick·Step - Innergetic | |||
| Etappi 2 (Gert Steegmans) |
Thierry Hupond | Trent Lowe | |||
| Etappi 3 (Kjell Carlström) |
Sylvain Chavanel | Clément Lhotellerie | Luis León Sánchez | ||
| Etappi 4 (Cadel Evans) |
Robert Gesink | Robert Gesink | |||
| Etappi 5 (Carlos Barredo) | |||||
| Etappi 6 (Sylvain Chavanel) |
Davide Rebellin | ||||
| Etappi 7 (Luis León Sánchez) | |||||
| Maali |
Davide Rebellin | Thor Hushovd | Clément Lhotellerie | Robert Gesink | Quick·Step - Innergetic |
- Arvopaitojen kantajat, kun yksi ajaja johtaa useampaa kilpailuosiota
- Etapilla 1 Markel Irizar kantoi vihreää paitaa
- Etapilla 2 Karsten Kroon kantoi vihreää paitaa
- Etapilla 3 Gert Steegmans kantoi vihreää paitaa
- Etapeilla 5–6 Luis León Sánchez kantoi valkoista paitaa
Osallistuneet tallit [6][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ UCI: Pariisi-Nizzan osallistujat ulos Kv. pyöräilyliitosta MTV3 7.3.2008 Viitattu 9.3.2008
- ↑ Teams to ride Paris-Nice despite threat[vanhentunut linkki] Eurosport.yahoo.com 8.3.2008 Viitattu 9.3.2008 (englanniksi)
- ↑ Astana-talli suljettiin Tour de Francesta MTV3 13.2.2008 Viitattu 9.3.2008
- ↑ Carlström aloitti mukavasti Pariisi-Nizza -etappiajon Yle 9.3.2008 Viitattu 10.3.2008
- ↑ Carlström kamppailee Ranskan etapeilla vatsavaivoissa Yle 14.3.2008 Viitattu 15.3.2008
- ↑ The 20 team selected Press release Paris-Nice 13.2.2008 Viitattu 9.3.2008 (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Virallinen sivusto (ranskaksi, englanniksi)