Pakollinen yhtymä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Pakollinen yhtymä eli pakollinen yhtiö on sellainen taloudellisen edun saavuttamiseksi perustettu yhteenliittymä, johon jokin säädös tai enemmistön tahto pakottaa liittymään. Tällaista järjestelyä käytetään nykyisin ja on käytetty vanhemmassakin lainsäädännössä vastahakoisten pakottamiseen osallisiksi yhteiseen hankkeeseen.[1][2]

Vanhassa lainsäädännössä tällaisia yhteenliittymiä kutsuttiin yhtiöiksi. Esimerkiksi vuoden 1902 vesioikeuslaki sääti: "Järvenlaskemisyrityksen osakkaat muodostavat yhtiön ja ovat velvolliset valitsemaan yhden tahi useampia toimitsijoita, joiden tulee kantaa ja vastata yhtiön puolesta, kerätä ja koota osakkailta heidän maksuosuutensa ja muuten hoitaa yhtiön asioita."[3] Vesioikeuslain korvanneessa vesilaissa todetaan: "Ojitusyhtiön osakkaita ovat ne, jotka saavat ojitussuunnitelman mukaan yhteisestä ojituksesta hyötyä."[4]

Pakollisia yhtymiä ovat esimerkiksi

  1. Iso tietosanakirja, Otava 1931–1939
  2. Uusi tietosanakirja, Tietosanakirja oy 1960–1966
  3. Vesioikeuslaki, 31/1902, 4:10, voimassa 1903–1962
  4. Vesilaki, 264/1961, 6:25, voimassa 1962–