Pakistaninpaimenkoira

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pakistaninpaimenkoira
Avaintiedot
Alkuperämaa  Pakistan
Määrä Suomessa ei yhtään
Rodun syntyaika viimeistään 1700-luku
Alkuperäinen käyttö paimennus, suojelu
Nykyinen käyttö paimen-, suojelus- ja palveluskoira
Elinikä 8–10 vuotta
Muita nimityksiä Bhagyari Kutta, Bhagyari, Pakistani Shepherd Dog
FCI-luokitus ei
Ulkonäkö
Paino 35–45 kg
Säkäkorkeus uros 61–64 cm, narttu 50–61 cm
Väritys black & tan, kullanruskea ja valkoinen

Pakistaninpaimenkoira (Bhagyari Kutta) on pakistanilainen koirarotu, jota FCI ei ole tunnustanut.

Ulkomuoto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pakistaninpaimenkoira on keskikokoinen, lihaksikas ja voimakas, etäisesti saksanpaimenkoiraa muistuttava rotu. Sen kallo on pyöristynyt ja korvat pystyt. Mantelinmuotoisten silmien väri on tumma ja kirsu ja huulet ovat mustat. Urosten säkäkorkeus on 61–64 cm ja narttujen 50–61 cm, ja kumpikin painaa n. 35–45 kg.

Väritys riippuu usein alueesta, ja jossain tietty väri voi olla yleisempi kuin toisaalla. Koko maan mittakaavassa yleisin väritys on black & tan eli musta punaruskein merkein ja toiseksi yleisin kullanruskea. Valkoiset yksilöt ovat harvinaisimpia, mutta niitäkin esiintyy jonkin verran.

Muunnokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rodusta on olemassa kolme muunnosta:

  • lyhytkarvainen
  • pitkäkarvainen
  • bhayari alsatian: pakistanin- ja saksanpaimenkoiran välinen risteytys

Käyttäytyminen ja luonne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pakistaninpaimenkoira on peloton, rohkea, valpas, reviiritietoinen ja suojelusviettinen paimenkoira. Se on oppivaisuutensa, tottelevaisuutensa ja älykkyytensä vuoksi helppo kouluttaa, joskin vaatii omistajaltaan auktoriteettia, johdonmukaisuutta, kärsivällisyyttä ja määrätietoisuutta. Sillä on erittäin voimakas paimennusvietti, joka voi kohdistua jopa perheen lapsiin ja aikuisiin.

Rotu on omistajaansa kohtaan uskollinen, omistautuva ja suojelevainen, ja vaikkei se ole luonnostaan aggressiivinen, tarpeen vaatiessa se puolustaa omistajaansa raivokkaasti. Perhettään kohtaan se on rakastava ja leikkisä, ja tulee hyvin toimeen lasten kanssa. Se ei tule kuitenkaan tule välttämättä toimeen perheen pienempien lemmikkieläinten kanssa. Pakistaninpaimenkoira kykenee paimentamisen ohella myös vartioimaan lampaita, mutta aitona ja aktiivisena työkoirana se ei kuitenkaan sovellu pelkäksi seurakoiraksi.

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rotua on käytetty suojeluun ja paimentamiseen jo vuosisatojen ajan, ja sen alkuperästä on useita eri teorioita. Yleisimmän mukaan se polveutuu kesykoiran ja suden risteytyksestä, mistä juontuu sen alkuperäinen punjabinkielinen nimitys bhagyari kutta (bhagyaar = susi, kutta = koira). Nykyisin sitä esiintyy enimmäkseen Sindin ja Punjabin provinsseissa.

Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pakistaninpaimenkoira tulisi harjata päivittäin, koska siitä irtoaa karvaa ympäri vuoden. Varsinaisina karvanlähtöaikoina siitä lähtee erittäin paljon karvaa. Sen korvat tulee lisäksi tarkistaa säännöllisesti tulehdusten varalta. Sen iho ärsyyntyy herkästi ilman riittävää öljykerrosta, minkä vuoksi se tulisi pestä vain tarpeen vaatiessa.

Rotu on erittäin aktiivinen ja kaipaa runsaasti liikuntaa, minkä voi yhdistää koulutusharjoituksiin. Koirat joita ei käytetä paimentamiseen vaativat päivittäin pitkiä, rivakoita kävely- tai juoksulenkkejä, minkä lisäksi ne tarvitsevat alkuperäisen työn korvaavia fyysisiä ja henkisiä aktiviteetteja etteivät ne turhautuisi. Ne nauttivat myös esimerkiksi pallon ja frisbeen perässä juoksemisesta.

Pakistaninpaimenkoira on sopeutunut elämään kuumassa ilmastossa 40 C kuumuudessa, joten sitä voi karvapeitteestään huolimatta pitää lämpimän ilmaston maissa.

Terveys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rodulla tavataan kirppujen aiheuttamaa allergista ihotulehdusta (flea allergy dermatis). Se elää tavallisesti hyvin hoidettuna 8–10 vuotta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]