Paimion Kalevan työväentalo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kalevan työväentalo
Osoite Kalevantie 306
Sijainti Paimio
Koordinaatit 60°29′28″N, 22°45′02″E
Valmistumisvuosi 1909
Rakennuttaja Kalevan Työväenyhdistys ry
Runkorakenne hirsi
Julkisivumateriaali lauta
Kerrosluku 1 ½
Kerrosala 236 m²
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Kalevan työväentalo on Paimion Ala-Kalevan kylässä sijaitseva työväentalo. Rakennus on hyvin säilynyt tyyppiesimerkki 1900-luvun alun hirsirakenteisesta työväentalosta, ja se on rakennus- ja kulttuurihistoriallisesti merkittävä. Rakennuksen arvoa lisäävät teatteritoimintaan liittyvien tilojen ja rakenteiden alkuperäisyys ja hyvä kunto. Talo on suojeltu rakennusperintölailla vuonna 2018.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalevan työväenyhdistys perustettiin huhtikuussa 1907. Vuoteen 1909 mennessä yhdistys liittyi Sosialidemokraattiseen puolueeseen. Jäseniä oli 27, joista 10 oli naisia. Yhdistyksen omassa kirjastossa oli 40 nidettä.[1] Yhdistys osti tontin omaa taloa varten Ylimarkulan isännältä Evert Räikältä heti perustamisvuonna. Tontti nimettiin Toivonmäeksi. Yhdistys osti vanhan riihen rakennustarpeiksi ja siirsi hirret talven aikana Toivonmäelle. Talon vihkiäisjuhlia vietettiin 27. kesäkuuta 1909.[2]

Rakennus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hirsinen työväentalo vuorattiin laudoilla vuonna 1920, jolloin taloon asennettiin myös sähköt. Talon salia laajennettiin vuonna 1946 rakentamalla uusi näyttämö, jolloin vanhan näyttämön tilat lisättiin saliosaan. Näyttämön taakse tehtiin lisätilaa kulisseille ja pukuhuoneelle. Salin ikkunat ovat rakennuksen muita ikkunoita suuremmat, ja salin merkitystä on korostettu myös hienommilla ikkunapuitteilla. Ullakkokerrokseen rakennettiin samaan aikaan vahtimestarin asunto, jolloin alakerrassa sijainnutta ravintolaa voitiin laajentaa entisen asunnon tiloihin. Samalla laajennettiin vielä pihanpuoleista sisäänkäyntikuistia, jonka alkuperäinen satulakatto muutettiin pulpettikatoksi. Myös lautalattiat uusittiin 1940-luvulla. Alkuperäinen kate päre vaihdettiin sementtitiileen vuonna 1954. Talon punaiseksi maalattu julkisivu on pääosin 1950-luvun asussa. Rakennuksen alkuperäisiä yksityiskohtia ovat mm. näyttävä tasakokoisista luonnonkivilohkareista tehty kivijalka ja monijakoiset jugendpiirteiset ikkunat.[3][4]

Rakennuksen sisätilat ovat erityisen hyvin säilyneet. Alkuperäisistä tai 1940-1950-luvun laajennusosan rakenteista ovat jäljellä mm. lipunmyyntiluukku, naulakot sekä naisten peilaushuone eteisessä ja koko näyttämövarustus ramppivaloineen, irtopenkit sekä pukuhuone juhlasalitiloista. Teatterirekvisiittaa ja lavasteita on myös säilynyt runsaasti. Rakennuksen suojelutarve painottuu erityisesti sisätiloihin.[4]

Toimintaa työväentalolla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työväentalo oli tunnettu aktiivisesti toimineesta teatteriharrastuksesta. Talolla järjestettiin kokouksia, iltamia ja urheilukilpailuja. Kuulantyöntö oli suosittua.[2] Talolla kokoontuivat myös alueen muut yhdistykset, ja se olikin koko kylän yhteinen juhlatalo.[4] Muun muassa Paimion Kalewan Maalaisseura järjesti säännöllisesti tapahtumia, kuten näyttelyitä ja illanviettoja talolla.[5][6] Kalewan Raittiusseura järjesti talolla iltamia.[7] Onnistuneimmissa tapahtumissa, kuten Kalevankulman osuuskaupan, osuuskassan, maamiesseuran ja osuuskaupan yhteisessä osuustoimintailtamassa, talolle oli ahtautunut jopa 250 henkeä.[8]

Talo oli aktiivisessa käytössä aina 1960-luvulle asti. Viimeiset 40 vuotta rakennus on ollut pois aktiivisesta ympärivuotisesta yleisökäytöstä. Vintillä ja keittiöpäädyssä on ollut vuokralaisia vielä 2000-luvulla.[4][2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Matti Turkia, toimittanut: SDP:n puoluetilasto 1909 Sos.dem. puolue / Työväen Arkisto. Viitattu 6.4.2022.
  2. a b c Paimion Kalevalt ja vähä muualt paimionkaleva.blogspot.com. Viitattu 6.4.2022.
  3. Willner, Margareta: Varsinais-Suomen työväentalot. Turun kaupungin historiallinen museo, 1978.
  4. a b c d Museovirasto: Kulttuuriympäristön palveluikkuna, Kalevan työväentalo, Paimio 2018. Museovirasto. Viitattu 2.5.2022.
  5. Uusi aura 15.1.1915 no 11 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 6.4.2022.
  6. Uusi Aura 9.10.1913 no 117 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 6.4.2022.
  7. Paimion, Sauvon, Karunan ja Piikkiön Kunnallislehti 18.1.1923 no 3 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 6.4.2022.
  8. Maaseudun Tulevaisuus 17.4.1923 no 42 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 6.4.2022.