Outo laakso

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Outo laakso.
Humanoidirobotti Repliee Q2.

Outo laakso (engl. uncanny valley, saks. das unheimlich Tal) on ihmisen mallintamiseen liittyvä hypoteesi, jonka esitti Masahiro Mori vuonna 1970. Alun perin hypoteesi on esitelty robotiikan yhteydessä, mutta se soveltuu myös esimerkiksi tietokoneanimaatioon. Sille ei ole vakiintunutta suomenkielistä nimitystä, myös mm. epämukavaa[1], kammottavaa[2] ja vierasta laaksoa[3] on ehdotettu.

Morin hypoteesi väittää, että kun robotista tehdään vähitellen ulkonäöltään ja liikkeiltään enemmän ihmisen kaltainen, ihmisen suhtautuminen robottiin on myönteisempää ja empaattisempaa. Jossain vaiheessa saavutetaan piste, jossa suhtautuminen muuttuukin yllättäen jyrkän torjuvaksi. Siinä pisteessä robotit alkavat näyttää oudoilta ja mahdollisisesti vaarallisilta ihmisiltä. Kuitenkin kun robotti muistuttaa aina vain enemmän normaalia ihmistä, ihminen alkaa lopulta tuntea sitä kohtaan samoin kuin tuntisi oikeaa ihmistä kohtaan.

Tätä torjuvan suhtautumisen aluetta nimitetään oudoksi laaksoksi. Nimi kuvastaa ajatusta, jossa "melkein ihmisenkaltainen" robotti vaikuttaa ihmisestä liian oudolta ja vieraalta herättääkseen empaattisia tunteita.

Ilmiötä on käytetty hyväksi kauhuelokuvissa, joiden nuket, robotit ja elävät kuolleet ovat miltei-ihmisenkaltaisuudessaan pelottavia. Vahakabinetin nuket voivat myös olla samasta syystä häiritsevän näköisiä, vaikka tämä ei olisikaan niiden tarkoitus.

Lähdeviitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Sigmund Freud: ”Das Unheimliche – Epämukavuuden elämyksestä”, Murhe ja melankolia ja muita kirjoituksia. Suom. Markus Lång. Tampere: Vastapaino, 2005.
  2. Sigmund Freud: Kammottava. Das Unheimlich. Suom. Mirja Rutanen. Nuori Voima.
  3. Ihmismallit ja niiden käyttäytyminen

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]