Orjalaiva
Orjalaiva on orjakaupan harjoittamista varten erityisesti rakennettu ja varustettu kuljetusalus. Orjalaivat olivat yleensä nopeita, koska ihmislasti oli heikosti säilyvä, ja voimakkaasti aseistettuja, koska Afrikan rannikot, joilta ne hakivat lastinsa olivat yleensä monella tavoin vaarallisia: paikalliset asukkaat tai orjakaupan hankintaa pääasiassa hoitaneet arabit olivat liiankin kärkkäitä harjoittamaan omaan laskuunsa rantarosvousta.
Niissä – muista poiketen – oli yleensä jykevät välilaipiot hyvin teljettyine ovineen sekä asetelineitä kaikissa hyteissä, koska mahdollisena pidettiin että joku kookas jos voimakaskin orja saattoi päästä irti kahleistaan ja yrittää kapinointia.
Viimeiset orjalaivat rakennettiin Napoleonin aikana; orjakauppa kiellettiin ensin Englannissa pääasiassa parlamentinjäsen William Wilberforcen pitkäaikaisen ja sitkeän kampanjoinnin tuloksena. Wilberforce voitti kamppailunsa saatuaan tuekseen entisen orjalaivurin, jyrkäksi orjuuden vastustajaksi kääntyneen pastori John Newsonin, joka käytti itsestään ilmaisua Entinen pakana ja irstailija, nykyisin Afrikan orjien palvelija.
Viimeiset olemassa olleet isot orjalaivat myytiin eri maiden laivastoille ja niistä tehtiin sotalaivoja, mihin käyttöön ne nopeutensa ja raskaan aseistuksensa vuoksi sopivatkin hyvin. Tilaville orjakansille mahtui lisäksi runsaasti merijalkaväkisotilaita, jotka purjelaivakaudella olivatkin välttämättömiä: paitsi maahyökkäyksissä ja vihollislaivojen miehittämiseen, sotilaat olivat useimmiten myös erittäin käyttökelpoinen miehistön jatke nimenomaan kannella tapahtuvassa laivan käsittelyssä.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Alex Haley: Erään orjakauppiaan elämä – kuvaus pappi John Newsonin, entisen orjakauppiaan, elämästä ja kääntymyksestä orjakaupan vastustajaksi
- John Masefield: Elävä Ned – seikkailuja Kuolleen Nedin rannikolla
