Opiskelijan syndrooma

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Opiskelijan syndrooma viittaa ilmiöön, jossa useat ihmiset aloittavat tehtävän suorittamisen vasta viimeisellä mahdollisellä hetkellä ennen aikarajaa. [1]

Opiskelijan syndrooma on eräs laiskottelun muoto, johon kuitenkin sisältyy suunnitelma hyvin aikein. Opiskelija tai joukko opiskelijoita voivat esimerkiksi kysyä projektin takarajan jatkamista. Tätä puolustetaan sillä, että projekti onnistuu paremmin, jos ryhmällä on enemmän aikaa; opiskelijat siis pyytävät takarajan jatkamista hyvin aikein. Todellisuudessa suurimmalla osalla opiskelijoista on muita tehtäviä tai tapahtumia, jotka vievät sen ajan, jonka he ajattelivat käyttää esseen tai projektin kehittämiseen.

Lopuksi opiskelijat huomaavat päätyneensä samaan tilanteeseen kuin aiemmin: he toivovat, että heillä olisi enemmän aikaa, kun uusi, viivästetty takaraja lähestyy. Opiskelijan syndroomaa puolustetaan usein tavallisten ihmisten ymmärryksellä ihmisen muistin toiminnasta. Tiedetään, että henkilön lyhyt muisti heikentyy ajan kuluessa, joten opiskelu viimeisellä mahdollisellä hetkellä mahdollistaa suuremman asiamäärän muistamisen koetilanteessa, vaikkakin 'ahtaminen' vahingoittaa pitkällä aikavälillä muistamista ja on huomattavasti heikompi opiskelutapa verrattuna opiskelun levittämiseen pidemmälle aikavälille.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Goldratt, Eliyahu (1997). Critical Chain. The North River Press, 124. ISBN 0884291536.