Opinnollinen kuntoutus
Opinnollinen kuntoutus on aikuiskoulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen liittyvä yleissivistävää koulutusta ja ”oppimaan oppimisen” periaatetta korostava uusi kuntoutus- ja koulutusalan käsite, joka syntyi Parlamentaarisen aikuiskoulutustyöryhmän työn pohjalta 2000-luvun alkuvuosina. Opinnollisella kuntoutuksella tarkoitetaan erityisesti niitä opintoja, jotka kehittävät oppijan oppimisvalmiuksia ja elämänhallintaa.[1]
Opinnollisen kuntoutuksen tavoitteet ja muodot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Opinnollisen kuntoutuksen asemaan koulutuksen palvelujärjestelmässä ovat vaikuttaneet yhteiskunnan monet, yhteisöihin ja kansalaisiin syvällisesti vaikuttavat muutokset, joille annetaan nimeksi syrjäytyminen, demokratiavaje, globalisaatio yms. Erityisesti vapaa sivistystyö on etsinyt sopivia koulutuksen muotoja, joilla näihin haasteisiin voitaisiin vastata. [2]
Neljätoista kansanopistoa on vuonna 2004 käynnistyneen opinnollisen kuntoutuksen kehittämishankkeen kautta lähtenyt kehittämään opinnollisen kuntoutuksen sisältöä, josta edelleenkin vallitsee epäselvyyttä[3]. Hankkeen tukena on opetusministeriön vapaalle sivistystyölle hyväksymä uusi toimintamalli, suuntaviivaohjaus (suuntaviivaopetus)[4], jonka yleisenä tavoitteena on lisätä aikuiskoulutuksessa aliedustettujen kansalaisryhmien – työttömät, eläkeläiset, ikääntyneet, pelkän perusasteen koulutuksen saaneet – osallistumista vapaa sivistystyön koulutukseen [5] Tässä kokouksessa kansanopistoille osoitettiin erityisiksi vastuualueiksi kieli- ja kulttuuriopetus sekä muut yhteiskuntaan integroivat opinnot maahanmuuttajille. Opinnollinen kuntoutus soveltuu myös vaikeasti vammaisten henkilöiden ja vapautuvien vankien koulutukseen.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pehmeä on kovaa. Vapaan sivistystyön ohjauksen kehittäminen 2005-2008. Opetusministeriö, 2004.
- Kristiina Tsoukas: OpiKu- Aktiiviseksi kansalaiseksi. ESR-projekti. Satakunnan TE-keskus, 2006. ISBN 952-5537-08-0.
- Anneliina Törrönen, Anna Kirstinä: Yhteisöllisyyden sytykkeitä. Selvitys vapaan sivistystyön mahdollisuuksista vetäytyvien kansalaisten sitouttamisessa yhteiskuntaan. Suomen Kansanopistoyhdistys, 2006. ISBN 951-9455-88-4.
- Tapio Vaherva, Anita Malinen, Antti Moisio, Reijo Raivola, Petri Salo: Vapaan sivistystyön vaikuttavuus ja suuntaviivaopinnot. Opetusministeriö, 2007.