O-rengas

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tyyppillisen O-rengas ja sen käyttö

O-rengas tai o-rengastiiviste on mekaaninen tiiviste, joka on muodoltaan toruspinnan mukainen. Toisin sanoen se on pyöreä rengas ja renkaan poikkipinta on myös ympyrä. Valmistusmateriaali on elastomeeri, esimerkiksi luonnonkumi tai synteettinen kumi. Elastomeerimateriaaleissa on tarjolla hyvin laaja valikoima materiaaleja erilaisiin kemiallisen kestävyyden, lämmönkestävyyden tai muihin vaatimuksiin. O-rengasta käytetään yleensä kiinteänä, esimerkiksi putkien laippaliitoksissa, mutta sitä voidaan käyttää myös pyörivissä tai liukuvissa tiivistepinnoissa. O-rengas sijoitetaan mitoitukseltaan o-renkaan kokoa vastaavaan suunniteltuun o-rengasuraan, jossa siihen kohdistuu tiivistymisen kannalta oikea puristusvoima. Tyyppillisenä koneenelimenä o-rengaskoot ovat standardisoitu ja näitä kokoja löytyy useilta valmistajilta.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisenä o-renkaan patentoi vuonna 1896 J.O.Lundberg Ruotsissa.[1] Yhdysvaltain patentti myönnettiin vuonna 1937 tanskalaissyntyiselle koneenrakentajalle Niels Christensenille. Christensen muutti Yhdysvaltoihin vuonna 1891. O-renkaan hän patentoi 72-vuotiaana. Hän ei pystynyt pitämään patenttioikeuksia itsellään, vaikka yritti sitä lakiteitse, vaan oikeudet siirtyivät yrityksiltä toisille ja päätyivät lopulta Westinghouselle. Toisen maailmansodan aikana Yhdysvaltain hallitus julisti o-renkaan sodankäynnin kannalta kriittiseksi koneenelimeksi ja antoi valmistusoikeuden useille yrityksille. Yhdysvaltain hallitus maksoi tästä vuonna 1971 100 000 dollarin korvauksen Christensenin perillisille.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mary Bellis: O-renkaan historia About.com. Viitattu 1.11.2014. engalnati
  2. John h. Lienhard: O-renkaan historiasta Houstonin yliopiston sivut. Viitattu 1.11.2014. englanti

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]