Nokota
Nokota on hevosrotu, jonka alkuperä on suhteellisen eristäytyneessä populaatiossa, joka selvisi kaikkein etäisimmillä erämaa-alueilla Theodore Rooseveltin kansallispuistossa sen jälkeen, kun kaikki muut hevoset oli siirretty pois Dakotasta. Tämä villi populaatio periytyi Amerikan alkuperäiskansan ja varhaisten karjatilojen hevosista, jotka olivat erityisen hyvin sopeutuneita lounaiseen Pohjois-Dakotaan ja sen äärimmäiseen ilmastoon, jossa lämpötilat vaihtelevat nopeasti ja jopa -50 ja +45 celsiusasteen välillä, voimakkaat tuulet ja rajut myrskyt ovat tavallisia, ja kuivuus usein toistuvaa. Lukemattomat yritykset poistaa ja hävittää villi populaatio pakotti sen hyvin sopeutuvaiseksi. ketteräksi ja älykkääksi.
Rodun fyysiset ominaispiirteet ovat säilyneet samoina sukupolvien ajan, joten Fredrick Remingtonin vuonna 1888 tekemä kuvaus on yhä osuva: ”Cayuse on yleisesti päistärikko väriltään, omaten aina tämän taipumuksen, miten hyvänsä heikkona. Se on voimakkaasti rakentunut, lihaksikas, ja ainoa villihevonen neliön mallisilla lautasilla. Korkeudeltaan se on noin 142 cm ja vaikka ei olekaan yhtä aktiivinen kuin Texasin hevonen, on sillä paljon enemmän voimaa.”[www.discoverseaz.com/History/HorsePlains.html] ”Neliön malliset lautaset” viittaa takapään jyrkästi kallistuvaan malliin takaapäin katsottaessa.
Luuston rakenne on hyvin vahva, kaviot suuret ja vuohiset voimakkaasti karvoittuneet tarjotakseen suojaa tarvottaessa syvässä lumessa. Väritykseltään rotu on ainutlaatuinen mustapäistärikon ollessa hyvin tavallinen, kuten myös harmaa ja valkoinen pienemmissä määrin ruunikoilla ja rautiailla. Overo-tyyppiset merkit, kuten siniset silmät ja valkoiset pään alue ja jalat, ovet tavanomaisia ja hallakkoa löytyy useista linjoista.
Nykyään Nokotan hevoset elävät sekä Theodore Rooseveltin kansallispuistossa, jossa lähes kaikkiin ovat vaikuttaneet tahattomasti villiintyneet kesyhevoset, että farmien ja ranchien verkostossa, jota ensisijaisesti ohjaa voittoa tavoittelematon Nokota Horse Conservancy. Järjestön tavoitteena on säilyttää alkuperäinen populaatio, joka eli puiston alueella, sekä tukea kaikkea Nokotan sukulinjaisia hevosia. Nokotan rotu on toipunut niinkin vähäisestä kuin 18 tunnetusta yksilöstä yli 300 puhdasrotuiseen hevoseen sekä useisiin muihin, jotka ovat sekoittuneet, mutta periytyvät valtaosin alkuperäisestä.
Nokotan hevoset ovat tunnettuja jykevyydestään, kestävyydestään, hyppykapasiteetistaan sekä rauhallisesta ja sosiaalisesta luonteestaan. Alkuperäispopulaatio selvisi tähän päivään pääasiassa veljesten Leo ja Frank Kuntzin ansiosta, jotka kilpailivat Great American Horse Racessa hyvin vaikeassa luonnonmaastossa. He alkoivat käyttää ja jalostaa muutamia villeinä pyydystettyjä Nokotan hevosia ja vaikuttuivat niiden urheilullisuudesta ja koulutettavuudesta. Kun puisto alkoi tuoda esille kesyhevosia ja valikoivasti hävittää alkuperäistyyppiä, Leo ja Frank toivat karjanajosta mahdollisimman monta alkuperäistä Nokotan hevosta ja ryhtyivät jatkamaan näitä linjoja omalla karjatilallaan. Lopulta he saivat Nokotan tunnistettua viralliseksi roduksi ja Pohjois-Dakotan osavaltionhevosen arvonimen yhteisestä historiallisesta roolistaan.
Myöhemmin kasvava joukko tukijoita auttoi perustamaan Nokotan hevosten suojelualueen, jonka päätehtävä on luoda turvapaikka, jossa Nokotan hevoset voivat jatkaa villinä populaationa. Silti nykyäänkin tämän hyvin uhanalaisen rodun selviäminen riippuu Kuntzin perheen ja Nokotan hevosten omistajien ja kasvattajien kasvavasta verkostosta, joka auttaa levittämään tätä hyvin vähän tunnettua, mutta hyödyllistä rotua yhä uusille ihmisille.
Nokotan hevoset ovat tyypillisesti leikkisiä, harkitsevia ja kilttejä ja ovat siten löytäneet eniten kannatusta vapaa-ajanratsastajien keskuudessa, mutta ne ovat menestyneet myös kilpailussa, esimerkiksi kouluratsastuksessa. Vuonna 2007 kaksi kantavaa tammaa ja kaksi varsaa hankittiin Ranskaan, jossa on nyt kahdeksan Nokotan hevosta. Ruotsissa niitä on kaksikymmentä. Suunnitelmia on Euroopan kannan laajentamiseksi lisätuontien avulla. Niitä tuotaisiin suoraan Kuntzien karjatilalta Amsterdamin kautta uusille omistajilleen ja kiertävän järjestelmän kautta Euroopassa jo oleville oreille.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- www.nokotahorse.org
- McLaughlin, Castle. The History and Status of the Wild Horses of Theodore Roosevelt National Park. Theodore Roosevelt Nature and History Association. 1989.
- Horses of the Plains: Written and Illustrated by Frederic Remington from The Century, a popular quarterly, Volume 37, Issue 3, January 1889:
- Rodun ruotsalainen sivusto (Arkistoitu – Internet Archive)