Noël des enfants qui n’ont plus de maison
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Noël des enfants qui n'ont plus de maison ("Kotinsa menettäneiden lasten joulu") on ranskalaisen säveltäjä Claude Debussyn joulukuussa 1915 säveltämä joululaulu sooloäänelle ja pianolle säveltäjän omiin sanoihin. Auguste Durand julkaisi kappaleen seuraavana vuonna. Laulu jäi säveltäjän viimeiseksi ja hän kirjoitti sen sairaana ennen seuraavan päivän leikkausoperaatiota. Pituutta kappaleella on noin kaksi ja puoli minuuttia.
Alkukieliset sanat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nous n’avons plus de maisons ! Les ennemis ont tout pris, tout pris, tout pris, Jusqu’à notre petit lit! Ils ont brûlé l’école et notre maître aussi, Ils ont brûlé l’église et monsieur Jésus-Christ, Et le vieux pauvre qui n’a pas pu s’en aller! Nous n’avons plus de maisons! Les ennemis ont tout pris, tout pris, tout pris, Jusqu’à notre petit lit!
Bien sûr! Papa est à la guerre, Pauvre maman est morte! Avant d’avoir vu tout ça. Qu’est-ce que l’on va faire ? Noël, petit Noël, n’allez pas chez eux, n’allez plus jamais chez eux, punissez-les ! Vengez les enfants de France ! Les petits Belges, les petits Serbes, et les petits Polonais aussi ! Si nous en oublions, pardonnez-nous. Noël ! Noël ! surtout, pas de joujoux, Tâchez de nous redonner le pain quotidien.
Nous n’avons plus de maisons! Les ennemis ont tout pris, tout pris, tout pris.
Jusqu’à notre petit lit! Ils ont brûlé l’école et notre maître aussi, Ils ont brûlé l’église et monsieur Jésus-Christ, Et le vieux pauvre qui n’a pas pu s’en aller !
Noël ! Écoutez-nous, nous n’avons plus de petits sabots ! Mais donnez la victoire aux enfants de France.
Sanoitusten suora suomennos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Meillä ei ole enää koteja, Viholliset veivät kaiken, veivät kaiken, veivät kaiken, jopa pienen sänkymme!
He polttivat koulun ja opettajan myös, He polttivat kirkon ja herran Jeesuksen Kristuksen, Ja erään vanhan miesparan, joka ei päässyt karkuun,
Meillä ei ole enää koteja, Viholliset veivät kaiken, veivät kaiken, veivät kaiken, jopa pienen sänkymme!
Isä on sodassa, totta kai, äitiraukka on kuollut! Ennen kuin näki tämän kaiken.
Mitä on tehtävä? Joulu, pieni joulu, älä mene heidän luokseen, älä enää koskaan mene heidän luokseen, rankaise heitä! Kosta ranskan lapsien puolesta! Pienten belgialaisten, pienten serbialaisten, ja pienten puolalaisten myös! Jos unohdimme jotkut, anna meille anteeksi. Joulu! Joulu! Etenkään ei leluja, Kamppaile, että saisimme taas jokapäiväisen leivän.
Meillä ei ole enää koteja, Viholliset veivät kaiken, veivät kaiken, veivät kaiken, jopa pienen sänkymme!
He polttivat koulun ja opettajan myös, He polttivat kirkon ja herran Jeesuksen Kristuksen, Ja erään vanhan miesparan, joka ei päässyt karkuun,
Joulu! Kuuntele meitä, meillä ei ole enää pieniä puukenkiäkään, mutta anna voitto Ranskan lapsille!