Nilotinibi

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nilotinibi
Nilotinibi
Nilotinibi
Systemaattinen (IUPAC) nimi
4-metyyli-N-[3-(4-metyyli-imidatsol-1-yyli)-5-(trifluorimetyyli)fenyyli]-3-[(4-pyridin-3-yylipyrimidin-2-yyli)amino]bentsamidi
Tunnisteet
CAS-numero 641571-10-0
ATC-koodi L01XE08
PubChem 644241
DrugBank DB04868
Kemialliset tiedot
Kaava C28H22N7F3O 
Moolimassa 529,526
SMILES Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus ?
Metabolia ?
Puoliintumisaika 15 h[1]
Ekskreetio ?
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

D(US)

Reseptiluokitus
Antotapa Oraalinen

Nilotinibi (C28H22N7OF3) on heterosyklinen aromaattinen orgaaninen yhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää lääketieteessä leukemian hoitoon. Nilotinibin on kehittänyt Novartis.

Vaikutusmekanismi ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malli nilotinibista sitoutuneena tyrasiinikinaasiin

Nilotinibi on tyrosiinikinaasientsyymin inhibiittori. Yhdiste sitoutuu syöpäsolujen tyrosiinikinaasiin ja estää syöpäsolujen kasvua. Lääkeaine hyväksyttiin Yhdysvalloissa imatinibille resistentin kroonisen myelooisen leukemian hoitoon vuonna 2007. Teholtaan nilotinibi on hieman imatinibia tehokkaampi ja vaikuttaa nopeammin. Vuonna 2012 nilotinibin myynnin arvo oli noin miljardi Yhdysvaltain dollaria.[1][2][3][4]

Haittavaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisimmät nilotinibin aiheuttamat haittavaikutukset ovat väsymys, pääkipu, huonovointisuus ja ihottuma. hieman harvinaisempia ovat ummetus, ripuli ja lihaskrampit. Yhdiste pidentää sydämen QT-aikaa. Nilotinibi voi myös aiheuttaa valtimotautia.[2][4][5]

Synteesi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nilotinibin synteesin ensimmäisessä vaiheessa etyyli-3-amino-4-metyylibentsoaatti reagoi syanamidin kanssa muodostaen guanidiinijohdannaisen. Tämä välituote reagoi enamiineihin kuuluvan 3-(dimetyyliamino)-1-(3-pyridinyyli)-2-propen-1-onin kanssa pyrimidiinirenkaan. Seuraavassa vaiheessa tämän tuotteen esteriryhmä reagoi 3-bromi-5-(trifluorimetyyli)aniliinin ja 4-metyyli-imidatsolin reaktiotuotteen kanssa nilotinibiksi.[3][6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Nilotinib DrugBank. Viitattu 11.10.2016. (englanniksi)
  2. a b Georg F. Weber: Molecular Therapies of Cancer, s. 175-176. Springer, 2015. ISBN 978-3-319-13277-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.10.2016). (englanniksi)
  3. a b Axel Kleemann: Protein Kinase Inhibitors, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2014. Viitattu 11.10.2016
  4. a b Kari Remes: Hematologia. Duodecim, 2010, 126. vsk, nro 18, s. 2107. Artikkelin verkkoversio Viitattu 11.10.2016.
  5. Kari Remes: Hematologia. Duodecim, 2012, 128. vsk, nro 2, s. 131. Artikkelin verkkoversio Viitattu 11.10.2016.
  6. Daniel Lednicer: Antineoplastic Drugs, s. 139. John Wiley & Sons, 2015. ISBN 9781118892558. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.10.2016). (englanniksi)