Neurolingvistinen ohjelmointi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Neurolingvistinen ohjelmointi (NLP; engl. neuro-linguistic programming[1]) on sovelletun psykologian suuntaus, jonka tarkoituksena on parantaa ihmisten välistä kommunikaatiota ja oppimista. NLP:llä ei ole yhtenäistä teoreettista pohjaa, vaan siihen on otettu mukaan useita toimivia tekniikoita tutkimalla ja videoimalla menestyksekkäitä terapeutteja. NLP:tä on kritisoitu siitä, että kaikille tekniikoista ei ole tehty riittävästi kvantitatiivista tutkimusta. NLP pohjautuu kielitieteen professori John Grinderin ja psykologi Richard Bandlerin 1970-luvun alussa tekemiin tutkimuksiin, minkä jälkeen siihen on lisätty uusia tekniikoita, ja NLP-liike on jakautunut useisiin eri suuntauksiin. Käytännössä monien nykyterapeuttien käyttämä NLP on eri psykologian osa-alueiden soveltamista käytäntöön, eikä enää noudata puhtaasti alkuperäistä NLP-filosofiaa. [2]

NLP:tä soveltaa myös moni koulutusyhteisö ja kouluttaja, auttaen henkilöitä nopeuttamaan kehittymistään one-on-one. Suomessa on toiminut vuodesta 1990 alkaen Suomen NLP-yhdistys, joka on 20 vuotta tutkinut, kehittänyt ja kouluttanut NLP:tä Suomessa. Jäseniä yhdistyksessä oli helmikuussa 2010 n. 830. Suomen NLP-yhdistys julkaisee sivustollaan kansainvälisen käytännön mukaisia NLP-koulutuksia (NLP Practitioner, NLP Master Practitioner, NLP Trainer) jotka täyttävät kriteerit niin kouluttajan, keston (perustasolla 132h) kuin koulutuksen sisällön osalta. Lisäksi alkuperäisen NLP-suuntauksen edustaja on Society of NLP. Vastaavia koulutusyhteisöja maailmalla on useita mm. NLPU, IANLP, IANLPt jne.

Suomessa NLP:n käyttäminen opetuksessa on lisääntynyt niin lukioissa kuin koulun erityisopetuksessa, jossa opetuksen ohella arvioidaan esimerkiksi käyttääkö oppilas oppimisessaan kinesteettistä, auditiivista vai visuaalista oppimistyyliä. Uudessa tieteellisissä tutkimuksessa ajatus eri oppimistyyleistä on kuitenkin kyseenalaistettu.[3]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

NLP:n loivat alun perin radikaalina tunnettu kielitieteen professori John Grinder ja filosofian ja psykologian opiskelija Richard Bandler Kalifornian yliopistossa Santa Cruzissa. Bandler piti iltaisin terapiakoulutusta, jossa sovelsi vuokraemännältään, perheterapeutti Virginia Satirilta oppimiaan taitoja. Kuultuaan asiasta Grinder osallistui Bandlerin tilaisuuksiin, innostui ja sanoi Bandlerille ”Opeta minulle mitä sinä teet, minä sanon sitten mitä se on.” Myöhemmin NLP:tä alkoivat kehittää Leslie Cameron-Bandler, Judith DeLozier, Robert Dilts, Maryann ja Edward Reese, Todd Epstein ja Tad James. NLP:n kehitykseen ovat hyvin voimakkaasti vaikuttaneet myös hypnoositerapeutti Milton H. Erickson ja antropologi Gregory Bateson. Bandler perusti maailmanlaajuisen yhteisön The Society of NLP:n ohjaamaan NLP-nimen käyttöä ja korkealaatuisen NLP-koulutuksen toteutumista. Samoin perustein mm. Robert Dilts ja moni muu taho kouluttaa ja kehittää NLPtä. Suomen NLP-yhdistys edustaa NLPtä 20 vuoden kokemuksella laajasti ja monipuolisesti ottaen huomioon niin Bandlerin kuin muidenkin NLP:n kehittäjien näkemyksiä NLP:stä. NLP:n perusjatukset ja rakenteet kaikissa nykyisissä NLP Yhteisöissä ovat samoja jotka on luotu alkuaikoina ja NLP:tä on kehitetty valtavasti eri toimijoiden taholta vastaamaan tätä lisää koko ajan. Mikään ei kumoa jo sitä mikä on luotu vaan tuo lisää syvyyttä ja ulottuvuutta NLP:n.

Maailmalla ehkä tunnetuin NLP-menetelmiä käyttävä yritysvalmentaja on Anthony Robbins. Robbinsin lisäksi on suuri joukko yritysvalmentajia joilla on käytössä NLP työkaluja ja ajattelua. NLP on joustavaa ja toimii joustavasti monessa eri konteksissa.

Kritiikkiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka NLP:llä on kannattajia akateemisen psykologian piirissä, se on kohdannut myös erittäin jyrkkää kritiikkiä. NLP:tä on kritisoitu ennen kaikkea seuraavien puutteiden vuoksi:

  • NLP:n viitekehys on niin laaja, että sitä on lähes mahdotonta arvioida kokonaisuutena; osa käsitteistä liittyy behavioristiseen tai kognitiiviseen psykologiaan, osa on perustajien Bandlerin ja Grinderin sekä myöhempien NLP-praktikoiden itse kehittämiä.
  • NLP-terapian antajien pätevyys vaihtelee. NLP-nimikkeen alla markkinoidaan lukuisia erilaisia tuotteita ja terapioita. Näihin lukeutuvat mm. erilaiset manipulaatio- tai itsehypnoosimenetelmät.
  • Tiedejulkaisujen sijaan NLP on saanut merkittävää jalansijaa new age- ja itseapukirjallisuudessa.
  • NLP:n kaikista tekniikoista ei ole laajaa kvantitatiivista tutkimustyötä, ja jotkut skeptikot luokittelevatkin NLP:n näennäistieteeksi[4][5][6]. Toisaalta useat sertifioidut NLP-kouluttajat ovat samaa mieltä, ettei NLP:tä tulisi luokitella omaksi tieteenalaksi, vaan se on psykologian soveltamisohje. [2]. NLP:n toimivuus terapiatyössä on vahvistettu useaan otteeseen. [7]
  • NLP:n ympärillä ei ole merkittävää kvantitatiivista tutkimustyötä.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lyhenneluettelo 25.04.2013. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 9.6.2013.
  2. a b Onko NLP Tiedettä) Suomen NLP-yhdistys. Viitattu 7.6.2010. Suomi
  3. Learning styles challenged Eurekalert. Viitattu 16.12.2009.
  4. Williams, W.F.: Encyclopedia of pseudoscience: Neurolinguistic programming.. Chicago: Fitzroy Dearborn, 2000. englanti
  5. neuro-linguistic programming (NLP) Skeptic's Dictionary. Viitattu 26.6.2008.
  6. Matti Kamppinen: Tähtien sota ja biotieteiden maailmankuva – Voima on veressä TSV. Viitattu 26.6.2008.
  7. Ojanen, M. ym. (2004). Terapiastako ratkaisu – NLP–perustaisen psykoterapian tuloksellisuustutkimus. Helsinki.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myönteisesti suhtautuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kriittisiä kirjoituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Austin, P. (2006) Mitä hemmettiä opit tänään koulussa? Skeptikko 3/2006. Verkkoversio.
  • Drenth, J.D. (2003) Growing anti-intellectualism in Europe; a menace to science. Studia Psychologica, 2003, 45, 5-13
  • Lilienfeld S.O, Steven Jay Lynn, and Jeffrey M. Lohr (toim). 2003 Science and Pseudoscience in Clinical Psychology. Guilford Press, New York. ISBN 1-57230-828-1,
  • Williams, W.F. (toim. 2000) Encyclopedia of pseudoscience: Neurolinguistic programming. Chicago Fitzroy Dearborn. ISBN 1-57958-207-9