Nansenin hiihto Grönlannin halki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

 

Fridtjof Nansen.

Norjalainen tiedemies ja naparetkeilijä Fridtjof Nansen hiihti ensimmäisenä Grönlannin mannerjään halki syksyllä 1888. Nansenin johtama retkikunta oli kuusimiehinen. Nansen purjehti Grönlantiin laivalla, joka ei jäiden takia päässyt määräsatamaansa pohjoiseen. Lisäksi jäät ja merivirrat viivyttivät pitkään laivasta laskettuja veneitä, joissa Nansenin retkikunta souti maihin. Viivytysten takia kesä meni ohi. Ruokavarojen huvettua jo soutumatkalla Nansen päätti aloittaa hiihdon aiottua etelämpää Umivikistä ja myöhemmin suunnata aiottua etelämmäs Nuukiin. Matkanteko rekiä vetäen ilman koiravaljakoita oli melko hidasta. Ylittäessään napaylängön retkikunta kävi noin 2500 metrin korkeudessa. Retkikunta kohtasi äärimmäisiä lämpötilaeroja, myrskyjä sekä alku- ja loppuosalla railojen rikkomia jääkenttiä. He laskeutuivat jäätiköltä lähellä Nuukia (Godthåb), missä he talvehtivat viimeisen laivan jo lähdettyä etelämmäksi ja edelleen Tanskaan.

Suunnittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nansen kävi ensimmäisellä retkellään Grönlannissa jo vuonna 1882. Nansen alkoi suunnitella Grönlannin poikkihiihtoa vuonna 1883[1] kuultuaan Nordenskiöldin arktisesta retkestä Grönlannin sisämaahan. Tämä retki oli ulottunut 450 kilometrin päähän jäätikölle.[2] Tarkoitus oli koota muun muassa lämpötila- ja muita tieteellisiä havaintoja mannerjäätiköltä. Retki oli Tanskan hallituksen ja yksityisten rahoittama.[3]

Norjan yliopistolta ei moiseen ”huviretkeen” apua herunut. Silloin 27-vuotiaan Nansenin[4] lisäksi mukana olivat eläkkeellä oleva kapteeni Otto Sverdrup, luutnantti Olaf Dietrichson, maalta kotoisin oleva Kristian Kristiansen Trana, Samuel Balto ja Ole Nielsen Ravna. Balto ja Ravna olivat lappalaisia.[5]

Nansenin alkuperäinen suunnitelma oli hiihtää mannerjäätikön yli Sermilik-vuonosta Amgalissakin läheltä Christianshåbiin[6] eli Tasiilaqin läheltä Qasigiannguitiin.[7] Reitti olisi kulkenut länsiluoteeseen napapiirin yli.

Merivirran ja jäiden vietävänä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikeuksia ilmaantui jo ennen maihinnousua Grönlantiin. Nansenin retkiryhmää kuljettanut Jason-laiva ei päässyt runsaitten jäitten takia Ammassalikiin. Laivasta laskettiin 11. huhtikuuta Angmassalikin ja Sermilik-vuonon lähellä[8] veneet, joihin Nansen kumppaneineen siirtyivät.

Miehet alkoivat alkoi soutaa kohti rantaa, mutta merivirta vei heitä merijäiden mukana nopeasti kauas etelään. Miehet eivät päässet päiväkausiin mm jäiden takia maihin. 29. heinäkuuta Nansenin veneet olivat 62 leveysasteen eteläpuolella Kutatekin lähellä.[9] 17. heinäkuuta aloitettu muutaman tunnin soutumatka rantaan veikin yhteensä 12 päivää[10] ja miehet[11] joutuivat 400 kilometriä alussa suunniteltua etelämmäs. Päätettiin hiihtää alussa suunniteltua lyhyempi matka ruokavarojen huvettua ja kesän kuluttua[6] Veneitä piti välillä vetää jäälauttojen yli. Miehet päätyivät pohjoiseen Umivikin korkeudelle noin 64 leveysasteelle Gyldenlöven vuonoon.[8]

Hiihtäen poikki Grönlannin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nousu mannerjäätikölle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nansenin miehet jättivät veneet kumolleen ja alkoivat nousta jäätikölle 15. elokuuta 1888.[12] Kuljettiin pitkin lämmintä reunajäätikköä, joka nousi melko jyrkästi varsinaiselle mannerjäätikölle. Alussa retkeläisten tarkoitus oli kulkea Umivikista luoteeseen Christianshåbiin eli Qasiqiannguitiin. Kuuden miehen ryhmä veti varusteensa itse reillä, koiravaljakkoa ei käytetty apuna. Syynä tähän oli Nansenin kärsimättömyys siirtää yritystä vuodella valjakon vuoksi.[13] Eskimojen lumikengät ja myöskään kätevämmät norjalaiset lumikengät eivät olleet käyttökelpoisia[14] ja miehet kulkivat pääosan matkasta suksilla.

Alussa nousu napaylängölle pitkin jyrkkää jäätikön rinnettä oli raskasta. Yhdessä vaiheessa satoi vettäkin. Miehet joutuivat vetämään vuorotellen toistensa rekiä, kun muut reet painoivat 100 kg, mutta yksi 200 kg[15]. Ensimmäinen päivätaival oli vain 4 km 180 m korkeuteen merenpinnasta. Pian alkoi tulla vastaan hengenvaarallisen syviä, leveitä jään halkeamia, railoja. Niitä oli erityisen paljon Nansenin käyttämällä reitillä. He eivät olleet turvaköydellä kiinni toisissaan. Suunniteltu oli, että jos mies putoaisi railoon, hän jäisi roikkumaan reenvetovaljaista sinne, kun raskas reki pysyisi joka tapauksessa pinnalla railon lähellä putoamatta sinne. Joka tapauksessa oli varmaa, että railoon putoaminen vammauttaisi. Näin ei käynyt kertaakaan. Miehet putoilivat muutaman kerran lumisiltojen peittämiin railoihin, mutta vain kainaloita myöten. Pitkät reet kulkivat helposti railojen yli.[16]. Aikaa myöten railot vähenivät, ja nousu loiveni niin että rekiä saattoi vetää yksi mies. Mutta mannerjää muuttui aaltoilevaksi, ja miesten rekien kiskonta painoi olkapäitä kivuliaalla tavalla. Lumi pysyi yhä märkänä ja upottavana. Railoja oli taas tiheässä.[17]. 22. elokuuta 4 päivän kuluessa miehet ylittivät pahimman railovyöhykkeen ja olivat 270 m korkeudessa merenpinnasta,[18] mutta jää jatkui rosoisena. Seuraavana päivänä miehet tulivat aivan tasaisen mannerjään reunalle. Teltassa oli kuuma, mutta yöpakkanen oli kova.

Mannerjäätiköllä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nansenin retkikunta matkalla (valokuvan mukaan).

1. syyskuuta miehet olivat jo napaylängöllä, mutta loiva ylämäki jatkui. Niinpä syyskuussa oli noustu varsinaisen mannerjäätikön päälle ja matka muuttui yksitoikkoiseksi, päivä toisensa jälkeen näkyi pelkkää lumista lakeutta[19]. Miehiä vaivasi mannerjäätiköllä jano, kun lumesta sulatettiin spriikeittimellä vettä vain ruoanlaittoon. Muutoin he saivat juomavettä lähinnä lämmittämällä taskumatissa vaatteiden alla. Kattila vuosi ja se korvattiin apteekkilaatikon kannella.

Kesken matkaa miehet päättivät vaihtaa matkakohteen Christianshåbista Nuukiin eli Godthåbiin 27. elokuuta[20]. Vain Balto kärsi lumisokeudesta[21].Miehillä oli kaksi makuupussia, kussakin nukkui kolme miestä. Dietrichson mittasi lämpötilaa, ilmanpainetta ja tuulta tuntien väliajoin huolimatta kovasta retkielämästä[22]. Napaylängöllä oli raskasta kulkea tuulen ajamassa hiekkamaisessa pintalumessa, joka oli vielä kinoksina. Yleensä kuljettiin 8–15 km/päivä[23].

Napaylängöllä noin 2500 metrin korkeudella oli myös hyvin kylmä. Syyskuun 5. päivänä ylämäki päättyi, mutta ei ollut merkkiä alamäestä[24]. Napaylängön ylimmällä kohdalla suunnilleen hiihdon puolivälissä oltiin ehkä 13. syyskuuta 1888[8]. Napaylängöllä oli myös hyvin kylmä. Päivällä oli syyskuun 11. päivän tienoilla –15...–20 °C, mutta yöllä alle –37 °C, jopa, laskujen mukaan jopa –45° C[25]. Yleensä ei tuullut, mutta ainakin kahteen otteeseen kiihtyvä tuuli nosti lumimyrskyn. Toisella myrskyllä napaylängöllä oli hyvin palelluttava vaikutus ja miesten oli pysähdyttävä telttaan[26] kunnes myrsky äkkiä lakkasi. Nansenin ryhmä kokeili alkuhankaluuksien jälkeen menestyksellisesti purjeen pystyttämistä reen päälle[27].

Pois jäätiköltä, talvehtiminen ja kotiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paluumatkalla jäätiköltä pois laskeutumisen alussa railot olivat alussa helposti ylitettäviä, mutta sitten ne levenivät vaarallisiksi kuiluiksi. Kahdesti miehet putosivat niihin kainaloitaan myöten. Laskeutuminen pitkin jyrkkiä rinteitä vaati myös kovaa rekien jarrutusta[28]. Tällä osuudella retkikunta löysi ensimmäisen kerran sulaa pintavettä matkan alkuosan jälkeen. 24. syyskuuta miehet olivat jo poissa jäätiköltä Nuukin eli Godthåbin vuonon eteläpuoliskossa Ameralik-vuonon lähellä. Miehet uupuivat retkellä[29].

Hiihtoretken jälkeen Nansen, Sverdrup ja Balto rakensivat teltan kankaasta ja saatavilla olevasta puusta veneen päästäkseen Nuukiin. 24. syyskuuta Nansen ja Sverdrup nousivat maihin Ameralik-vuonon kiville. Balto seurasi muita noutamaan lisää tarvikkeita taakse jätetyistä kelkoista kunnes hakijat Nuukista saapuisivat. He varautuivat myös tilanteen vaatiessa patikoimaan Nuukiin. Miehet talvehtivat Nuukissa eskimojen kanssa ennen hakulaivan tuloa keväällä 1889.

Yhteenveto hiihtoreitistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nansen, Sverdrup ja neljä muuta miestä hiihtivät 15. elokuuta – 26. syyskuuta 1888[30] miehineen Gyldenlöves Fjordin pohjukasta Umivikista[31] Anikitsokin kautta Sermilikfjordin läheltä ensin Ameralikin vuonon pohjukkaan, sitten Nuukiin eli Godthåbiin[1]. Tämä 472 km hiihto[32] vei 41 päivää.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Nansen, Fridtjof: Hiihtäen poikki Grönlannin. (På ski over Grønland, 1888.) Karavaanisarja 2. Lyhennetty nuorisopainos. Kuvitus on suurimmaksi osaksi tekijän omaa käsialaa tai hänen luonnostensa mukaan tehtyjä piirroksia. Suomentanut T. J. Kivilahti. Porvoo: WSOY, 1962.
  • Nansen, Fridtjof: Suksilla poikki Grönlannin: Kertomus norjalaisen Grönlannin-retkikunnan matkasta 1888–89. (På ski over Grønland, 1888.) Varustettu 164 kuvalla ja kartoilla. Suomentanut Teuvo Pakkala. Helsinki: Otava, 1896.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b The route across the icecap (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. ↑ The ice, the science and the icefjord,www.geus.dk > Popular science > Ilulissat Icefjord > Last modified: December 19, 2008 © Geological Survey of Denmark and Greenland - GEUS (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. ↑ Fridtjof Nansen Crossing Greenland
  4. ↑ Fridtjof Nansen - Scientist, Diplomat and Humanist. By Tore Gjelsvik, The FRAM Committe, Oslo, Norway.
  5. ↑ Greenland British Nansen route team: “Massive respect for Nansen” (Arkistoitu – Internet Archive)
  6. ↑ a b Vuorenmaa & Mäkelä, Liitteet, Grönlannin jäätikön valloituksen historia Ensimmäiset ylitykset, sivu 170
  7. ↑ [1] (Arkistoitu – Internet Archive)
  8. ↑ a b c Nansen 1962, kartta
  9. ↑ Nansen, Fridtjof: Hiihtäen poikki Grönlannin. WSOY 1962 Karavaani-sarja, Kirjan lopussa oleva kartta
  10. ↑ The First Crossing
  11. ↑ Snowleopard's Kontainer Flying over Greenland
  12. ↑ Nansen 1962, s. 90.
  13. ↑ Nansen 1962, s. 85
  14. ↑ Nansen 1962, s. 106-107.
  15. ↑ Nansen 1962, s. 91.
  16. ↑ Nansen 1962, s. 92.
  17. ↑ Nansen 1962, s. 93.
  18. ↑ Nansen 1962, s. 94.
  19. ↑ Nansen 1962, s. 107.
  20. ↑ Nansen 1962, s. 102.
  21. ↑ Nansen 1962, s. 105.
  22. ↑ Nansen 1962, s. 117.
  23. ↑ Nansen 1962, s. 108-109.
  24. ↑ Nansen 1962, s. 109.
  25. ↑ Nansen 1962, s. 111.
  26. ↑ Nansen 1962, s. 119-122.
  27. ↑ Nansen 1962, s. 126.
  28. ↑ Nansen 1962, s. 136-137.
  29. ↑ Fridtjof Nansen 1861 - 1930
  30. ↑ Fridtjof Nansen History of Geology James S. Aber
  31. ↑ Nansen, hiihtäen poikki Grönlannin, kartta "Nansenin retki Grönlannin halki"
  32. ↑ Nansen's Route - Greenland Icecap Crossing (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nansenin hiihto Grönlannin halki.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Nansenin_hiihto_Grönlannin_halki&oldid=21049887”