NDT

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

NDT (engl. Nondestructive testing) eli rikkomaton aineenkoetus on joukko tarkastusmenetelmiä, joita käytetään mm. metallirakenteiden, valujen ja hitsien tarkastamiseen ilman, että valmista lopputuotetta rikotaan. NDT-menetelmillä voidaan löytää hitsisaumoista ja materiaaleista halkeamia, säröjä, sulkeumia ja muita poikkeamia. Yleisimpiä NDT-menetelmiä ovat silmämääräinen tarkastus sekä ultraääni-, magneettijauhe- ja tunkeumanestetarkastus, sekä teollisuusradiografia. Rikkomaton aineenkoetus on standardoitua toimintaa, ja NDT:tä suorittaville henkilöille ja laitoksille on oma pätevöinti- ja sertifiointijärjestelmänsä.

Menetelmistä puhutaan seuraavilla kirjainlyhennelmillä:

MT = magneettijauhetarkastus

PT = tunkeumanestetarkastus

ET = pyörrevirtatarkastus

UT = ultraäänitarkastus

RT = radiografinen tarkastus (yleisimmin röntgenkuvaus)

VT = visuaalinen eli silmämääräinen tarkastus


Edellämainitut testausmenetelmät jaotellaan useimmiten kahteen eri luokkaan: pinta- ja volymetrisiin testausmenetelmiin. Pintatarkastusta on magneettijauhe-, tunkeumaneste- ja pyörrevirtatarkastus, ja volymetristä testausta taasen ultraäänitarkastus sekä radiografia.

Pintamenetelmillä voidaan todeta vain kappaleen pintaan asti aukeavat viat, eli säröt, halkeamat, avohuokoset ja imuontelot.

Mikäli halutaan varmistua myös pinnan alaisesta eheydestä, on syytä valita volymetrinen testaus. Tällöin voidaan havaita myös hitsin sisäinen huokoisuus, kuonasulkeumat, liitosviat, epätäydellinen hitsin tunkeuma ja halkeamat, jotka eivät aukene pintaan asti.

Useimmiten pinta- ja volymetrisiä menetelmiä käytetään toisiaan täydentävinä testausmenetelminä, jolloin hitsisauma ensin kuvataan röntgenillä (teollisuusradiografia) ja tämän jälkeen tarkastetaan vaikkapa magneettijauheella.