Obuhovin pituus
Obuhovin pituus (joskus myös Moninin–Obuhovin pituus) on ilmakehän rajakerrosta kuvaava parametri. Formaalisti se on pituusskaala, joka kasataan kitkanopeudesta, turbulenssin nostetuotosta sekä kinemaattisesta lämmönvuosta:
missä on kitkanopeus, on keskimääräinen virtuaalinen potentiaalilämpötila, k on von Kármánin vakio, g on putoamiskiihtyvyys ja on kinemaattinen lämmönvuo pinta- l. vakiovuokerroksessa.
Obuhovin pituus kuvaa myös ilmakehän stabiilisuutta. Moninin–Obuhovin samanlaisuusteorian kannalta tärkeä stabiilisuusindeksi määritellään erityisesti korkeuden ja Obuhov-pituuden suhteena.
Tulkinta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Obuhovin pituuden voidaan ajatella kuvaavan sitä korkeutta maanpinnasta, jonka alapuolella mekaaninen eli vertikaalisen tuuliväänteen tuottama turbulenssi on voimakkaampaa kuin terminen, nostevoimien tuottama turbulenssi. Negatiiviset Obuhov-pituuden arvot merkitsevät epästabiilia rajakerrosta ("nostetuotto aina merkittävää") ja positiiviset stabiilia. Neutraalissa tilanteessa Obuhovin pituus on ääretön.
Matemaattisesti turbulenttisen kineettisen energian (TKE) nostetuottotermi on muotoa ja mekaaninen tuottotermi muotoa . Jos jälkimmäinen lauseke uudelleenkirjoitetaan logaritmisen tuulilain ja kitkanopeuden määritelmän avulla ja merkitään yhtä suureksi edellisen lausekkeen kanssa, saadaan
josta ratkaisemalla korkeus z saadaan Obuhovin pituuden itseisarvo.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Stull, Roland B.: An Introduction to Boundary Layer Meteorology, s. 181. Kluwer Academic Publishers, 1988. ISBN 90-277-2768-6
- Obukhov length American Meteorological Society, Glossary of Meteorology. Viitattu 13.8.2007. (englanniksi)