Monacon hallitsija
| Monacon ruhtinas | |
|---|---|
| Prince de Monaco | |
 | |
_-_Albert_II.jpg) Nykyinen ruhtinas Albert II vuonna 2025 | |
| Virka-asunto | Ruhtinaallinen palatsi |
| Kauden pituus | elinikäinen |
| Perustettu | 29. marraskuuta 1604 |
| Ensimmäinen | Honoré II |
| Kotisivut | www.palais.mc |
Monacon ruhtinas (ransk. Prince de Monaco) on Monacon ruhtinaskunnan valtionpäämies jo vuodesta 1604. Nykyinen hallitsija on Albert II, joka nousi valtaistuimelle vuonna 2005 isänsä kuoltua.[1]
Perinteen mukaan ruhtinaan palatsin tornin lipputankoon nostetaan lippu, kun ruhtinas oleskelee Monacossa. Albert II:n kaudella lippu on pysynyt salossa lähtökohtaisesti, koska ruhtinas ei ole halunnut julkaista tietoja sijainnistaan.[2] Vuonna 2015 ruhtinaan, ja hänen perheineensä, vuosipalkkio oli 43,5 miljoonaa euroa.[3]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Monacoa hallitseva Grimaldi-suku nousi hallitsijasuvun asemaan vuonna 980 taistelussa saraseeneja vastaan ja sai palkkioksi Monacon hallittavaksi. Monaco oli Genovan suojeluksessa vuoteen 1331 saakka, jolloin siitä tuli itsenäinen valtio. Monacon hallitsija käytti tuolloin nimeä Seigneur de Monaco eli Monacon herra.
Vuosina 1641–1859 Monaco oli Ranskan protektoraatti. Hallitsija sai tuolloin arvo nimen Monacon suurruhtinas. Vuonna 1731 Grimaldin suku sammui miehen puolelta ja Monacon hallitsijaksi nousi Louise Hippolyte Grimaldi.
Hän solmi avioliiton ranskalaisen aatelismiehen Jacques Francois Leonor De Goyon de Matignon ya de Thorignyn kanssa, joka oli Estoutevillen ja Valentinoisin herttua.
Uudeksi sukunimeksi tuli De Matignon-Grimaldi. Vuosina 1859–1861 Monaco oli Piemonten suojeluksessa, ja vuosina 1861–1918 Monaco oli jälleen itsenäinen, mutta vuodesta 1918 se on ollut taas Ranskan suojeluksessa. Ranskan vallankumouksen aikana Monaco oli osa Ranskaa ja ruhtinas eli maanpaossa. Grimaldi-suku palautettiin valtaistuimelle vuonna 1815.
Monacon edellinen ruhtinas Rainier III nousi valtaistuimelle vuonna 1949, isoisänsä Louis II:n kuoleman jälkeen. Rainier III:n äiti Louis II:n tytär Charlotte Louvet, joka oli alun perin Louis II:n avioton tytär ja myöhemmin legitimoitu lapsi vuodesta 1919 alkaen, luopui oikeuksistaan kruunuun poikansa Rainier III:n hyväksi ennen Louis II:n kuolemaa.[4]
Vallanperimys ja valtaoikeudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Monacon perustuslain mukaan ruhtinaan kruunun voi periä sellainen henkilö, joka on Monacon kansalainen ja hallitsijan avioliitosta syntynyt jälkeläinen. Kruununperimys suosii miespuolisia perillisiä, mutta kruunu voi periytyä myös naispuolisen henkilön kautta.[5]
Vuonna 1918 Ranska ja Monaco solmivat sopimuksen, jossa Monacon itsenäisyyden takaajaksi tuli Ranska. Sopimuksen mukaan Monaco palautetaan osaksi Ranskaa, mikäli nykyinen ruhtinassuku sammuu kokonaan.
Ruhtinas on virallisesti valtionpäämies ja hänellä on sekä toimeenpanevaa että lainsäädännöllistä valtaa. Hän johtaa maan ulkopolitiikkaa ja kaikki perustuslakiin tehtävät muutokset hänen hyväksyntänsä.[6] Ruhtinas nimittää maan hallituksen, joka on vastuussa hänelle. Hän voi myös hajottaa maan parlamentin.[7] Ruhtinas toimii automaattisesti monacolaisten ritarikuntien suurmestarina sekä vastaa tittelien ja muiden kunnianosoitusten jakamisesta.[8] Kuultuaan kruununneuvostoa ruhtinas voi myös myöntää armahduksia ja Monacon kansalaisuuden.[9]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Constitution du 17 décembre 1962 de la Principauté 1962. Legimonaco. (ranskaksi)
- Korkeamäki, Esko: Euroopan monarkit. Helsinki: BTJ Kirjastopalvelu, 2004.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Monacon ruhtinas Albert kihlautui Yle Uutiset. 23.6.2010. Viitattu 1.4.2024.
- ↑ The New Prince of Monaco Confronts His Past The New York Times. 10.9.2005. Viitattu 1.4.2024. (englanniksi)
- ↑ Hodgson, Camilla: Richest royals: This is how much money Europe's royal families get from their taxpayers Business Insider. Viitattu 4.6.2026. (englanniksi)
- ↑ Korkeamäki (2004): s. 137–141
- ↑ Legimonaco (1962): art. 10
- ↑ Monaco: Freedom in the World 2021 Country Report 2026. Freedom House. Viitattu 4.6.2026. (englanniksi)
- ↑ IPU PARLINE database: MONACO (Conseil national), Oversight archive.ipu.org. Viitattu 4.6.2026. (englanniksi)
- ↑ Les Pouvoirs Souverains 2026. Principauté de Monaco. Viitattu 4.6.2026. (ranskaksi)
- ↑ Legimonaco (1962): art. 15