Mirja Salkinoja-Salonen
Mirja Sinikka Salkinoja-Salonen (o.s. Salkinoja; s. 18. toukokuuta 1940 Hauho) on suomalainen mikrobiologi ja Helsingin yliopiston emeritaprofessori.[1] Hän on toiminut myös akatemiaprofessorina. Salkinoja-Salonen oli 1960–1970-lukujen ajan tutkijana Hollannissa, 1970-luvulta lähtien hän on toiminut tutkijana pääasiassa Suomessa[2]. Hänen puolisonsa on vuodesta 1973 toimittaja Seppo Heikki Salonen. [3])
Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Salkinoja-Salonen tuli ylioppilaaksi 1958, valmistui luonnontieteiden kandidaatiksi 1963 Helsingin yliopistosta ja väitteli 1971 biokemiassa Vrije Universiteitissa Amsterdamissa. [3]
Työura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Salkinoja-Salonen työskenteli Vrije Universiteitissa eri tehtävissä 1963–73. Vuonna 1973 hän palasi Suomeen Helsingin yliopiston mikrobiologian apulaisprofessoriksi, jossa tehtävässä hän työskenteli vuoteen 1992, jolloin hänet nimitettiin mikrobiologian professoriksi. [3] Professorina hän toimi vuoteen 2008, josta ajasta 1995–2000 akatemiaprofessorina [4]. Vuosina 2008–2013 hän työskenteli Helsingin yliopiston sovelletun kemian ja mikrobiologian laitoksella tutkimusjohtajana. [4] Tämän jälkeen hän teki tutkimustyötä Aalto-yliopiston sähkötekniikan ja automaation laitoksella keskittyen anturitekniikan soveltamiseen rakennusten sisäilmaongelmien tutkimuksessa. [5] Vuosina 1982–2015 Mirja Salkinoja-Salonen ohjasi 54 väitöskirjaa.[4]
Salkinoja-Salonen on toiminut tutkijana Helsingin yliopiston ensimmäisessä huippuyksikössä (2002-2007) ja Suomen Akatemian huippuyksikössä (2008-2013).[6]
Uransa alkuaikoina Salkinoja-Salonen paneutui kemikaalien biohajoavuuden tutkimusmenetelmiin tutkimalla Royal Shell -laboratoriossa mikrobien kykyä hajottaa synteettisiä pesuaineita. Suomessa hän tutki synteettisten ja kloorattujen yhdisteiden biohajoavuutta. Salkinoja-Salosen tutkimukset edesauttoivat, että metsäteollisuus siirtyi sellun valkaisussa happivalkaisuun. Hänen tutkimuksensa vaikuttivat myös siihen, että sahateollisuus luopui myrkyllisen ja vesistöjen pohjaan kertyvän kloorifenolin käytöstä sahatavaran sinistysestossa . [2]
1990-luvulta lähtien Salkinoja-Salonen on tutkinut mikrobien tuottamia myrkkyjä hometaloista, rehuista ja ruokamyrkytyksiä aiheuttaneista elintarvikkeista.[2] Samanaikaisesti hän on selvittänyt kemikaalien yhteyttä asumisterveyteen. Maaleissa, liimoissa, desinfiointi- ja puhdistusaineissa sekä kosmetiikassa yleisesti käytetyt PHMB-yhdisteet ovat osoittautuneet haitallisiksi erityisesti hengitysilmassa. Salkinoja-Salosen tutkimukset ovat osoittaneet, että jos sisäilmaongelmia pyritään ehkäisemään kemikaaleilla, saadaan pahimmillaan aikaan myrkyllisiä yhdisteitä, jotka aiheuttavat pysyviä vaurioita ihmisen hermostoon ja immuunipuolustusjärjestelmään.[5]
Tutkimuksissaan Salkinoja-Salonen on soveltanut uusia menetelmiä kohteisiin, joihin liittyy voimakkaita huolia. Tämän takia hänen tuloksensa ovat herättäneet toisinaan vilkasta keskustelua ja väittelyä tutkijoiden kesken. [7][8][9][10]
Palkitessaan Mirja Salkinoja-Salosen 2023 Suomen Kulttuurirahasto totesi: "Tekninen, kemiallinen sekä mikrobiologinen tutkimus yhdistyvät Salkinoja-Salosen työssä poikkeuksellisella tavalla. Hän ei ole arastellut tuoda esiin tutkittua tietoa, vaikka se olisi poikennut elintarvike- ja rakennusteollisuuden tai maatalouden vallitsevista käytännöistä."[5]
Tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mirja Salkinoja-Salonen on saanut lukuisia kunnianosoituksia, muun muassa seuraavat:
Ympäristön Finlandia-palkinnon hän sai 1992.[4]
Suomen Valkoisen Ruusun I luokan ritarimerkin hän sai 1996 ja samana vuonna Maj ja Tor Nesslingin tunnustuspalkinnon työstä ympäristötutkimuksen ja -opetuksen hyväksi.[4]
Hänet valittiin vuonna 2004 Suomen Kemiallisen Seuran ja Kemianteollisuuden liiton jäsenäänestyksessä nykyajan toiseksi tärkeimmäksi suomalaiseksi kemistiksi. [4]
Vuonna 2013 hänet kutsuttiin American Academy of Microbiologyn jäseneksi.[11] Akatemia toimii suurimman mikrobiologian alan tiedejärjestön American Society for Microbiologyn yhteydessä.
Aalto-yliopisto nimitti Salkinoja-Salosen vuonna 2016 rakennustekniikan kunniatohtoriksi. [4]
Hän sai 2023 Suomen Kulttuurirahaston palkinnon merkittävästä kulttuuriteosta. Palkinto myönnettiin "ilman, maan ja veden puhdistajalle, terveyden edistäjälle". [5]
Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 295 tieteellistä artikkelia. [4][12]
- Osallisena 16 myönnetyssä patentissa.[4]
- Myrkylliset mikrobit sisätiloissa. Toim. Mirja Salkinoja-Salonen. Mikrobiologian julkaisuja 45. Helsinki: Helsingin yliopisto, 1999. ISBN 951-45-8031-1.
- Mikrobiologian perusteita. Toim. Mirja Salkinoja-Salonen. Helsinki: Helsingin yliopisto, 2002. ISBN 978-951-459502-8.
- Diagnostisia työkaluja rakennusten patologiaan, Mirja Salkinoja-Salonen ja työryhmä (2012-2015), julk. Mirja Salkinoja-Salonen. Mikrobiologian julkaisuja 50. Helsinki: Helsingin yliopisto, 2016. ISSN 1238-1136 (Huomautus: Nimiösivulla myös: Elintarvike- ja ympäristötieteiden laitos, Helsingin yliopisto.) Verkkoaineisto (PDF): 978-952-93-7929-3 Ladattavissa
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 634. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
- ↑ a b c Tiedenaisia, Helsingin yliopisto
- ↑ a b c Rantala, Risto ym.: Kuka kukin on, s. 877–878. Helsinki: Otava, 2003. 19. laitos.
- ↑ a b c d e f g h i https://researchportal.helsinki.fi/en/persons/mirja-salkinoja-salonen
- ↑ a b c d Suomen Kulttuurirahaston palkinnot merkittävistä kulttuuriteoista Benito Casagrandelle, Pekka Kuusistolle ja Mirja Salkinoja-Saloselle skr.fi. 27.2.2023.
- ↑ Tuhat-tutkimustietojärjestelmä Helsingin yliopisto. Viitattu 1.4.2013.
- ↑ Jukka Perttu: Suomi syö ja juo myrkkyjä. Juomavedessä haitallista klooria, elintarvikkeissa vaarallista kadmiumia. hs.fi. 20.3.1990.
- ↑ Antti Vahtera: Dosentti Jouko Soveri: Suomalainen pohjavesi on maailman parasta. hs.fi. 8.6.1990.
- ↑ Janne Toivonen: Myrkkymittauksissa muhii riita hs.fi. 27.10.2010.
- ↑ Minna Pölkki & Janne Toivonen: Unelmakoti muuttui homeen myrkytyksessa painajaiseksi hs.fi. 1.2.2013.
- ↑ American Academy of Microbiology ASM. Arkistoitu 13.4.2016. Viitattu 1.4.2013. (englanniksi)
- ↑ Web of Knowledge apps.webofknowledge.com.libproxy.helsinki.fi. Viitattu 1.4.2013. (englanniksi)
| ||||||||||||||
