Mikrokuitu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mikrokuitdusta valmistettu takki.

Mikrokuitu on keinotekoinen tekstiilikuitu, jonka hienous on alle 1 dtex.[1] Mikrokuitua valmistetaan pääasiassa polyamidista ja polyesteristä filamenttikuituna. Mikrokuidun etu sade- ja urheiluasujen materiaalina on hengittävyys: kuidussa olevat mikroskooppisen pienet huokoset päästävät läpi vesihöyryn mutteivät vesipisaraa. Näin ollen vaate tuntuu hikoillessakin kuivalta ja suojaa sateelta.

Tyypillisesti mikrokuidun paksuus on alle yhden denierin, tyypillisesti 0,5 – 0,6 denieriä. Tätä voi verrata esimerkiksi silkkikuidun tyypilliseen paksuuteen 1,24 denieriä, tai puuvillan 1,5 – 2 denieriin.[1] Tässä on siis kyse kuidun paksuudesta; siitä tehty lanka ja neulos on paljon paksumpaa (esimerkiksi sukkahousut 20–40 den).

Mikrokuiduista tehdyt kankaat ovat keveitä, pehmeitä ja säilyttävät muotonsa hyvin.

Mikrokuituja käytetään

  • sadeasuissa
  • urheiluvaatteissa
  • siivousvälineissä, etenkin ikkunanpesuliinoissa
  • juhlavaatteissa

Urheilukerrastoissa mikrokuitua käytetään, koska se johtaa kosteuden pois iholta toisin kuin esimerkiksi puuvilla. Juhlavaatteissa sitä käytetään koska se saadaan hohtamaan silkin lailla. Siivousvälineissä on hyötyä mikrokuidun nukkaamattomuudesta.

Mikrokuitua myydään useilla eri tuotenimillä, muun muassa DuPont Micromatticue ja Tactel Micro.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Microfibers: Functional Beauty Ohio State University. Viitattu 5.10.2012.