Lähdekoodi sivulle Mikael Romanov

{{Ohjaa tänne|Mihail Romanov||Muita samannimisiä on [[Mihail Romanov (täsmennyssivu)|täsmennyssivulla]].}}
{{Kuninkaallinen
| nimi              = Mikael
| titteli           = 
| kuva              = Michail_I._Romanov.jpg
| kuvakoko          = 250px
| kuvateksti        = 
| kruunu            = [[Venäjän tsaari]]
| valtakausi        = 21. helmikuuta 1613 –<br />23. heinäkuuta 1645
| kruunajaiset      = 22. heinäkuuta 1613
| edeltäjä          = [[Ladislaus IV Puolalainen|Ladislaus I Puolalainen]]
| seuraaja          = [[Aleksei Mihailovitš]]
| sijaishallitsija  = 
| syntymänimi       = 
| syntymäaika       = [[22. heinäkuuta]] [[1596]]
| syntymäpaikka     = [[Moskova]]
| kuolinaika        = [[23. heinäkuuta]] [[1645]] (49 vuotta)
| kuolinpaikka      = Moskova
| hautapaikka       = [[Arkkienkelin katedraali]], Moskova
| puoliso           = Maria Vladimirovna Dolgorukaja (1601–1625), vih. 1625 <br />Jevdokia Lukanjovna Strešnjova (1608–1645), vih. 1626
| lapset            = Irina Mihailovna <br />[[Aleksei Mihailovitš]]<br />Anna Mihailovna<br />Tatjana Mihailovna<br /> Pelagia, Marfa, Ivan, Jevdokia ja Vasili kuolivat lapsina
| koko_nimi         = Mihail Fjodorovitš
| suku              = [[Romanov (hallitsijasuku)|Romanov]]
| isä               = Fjodor Nikititš Romanov, patriarkka Filaret (1553–1633)
| äiti              = Ksenija Ivanovna Šestova, nunna Marfa (1560–1631)
| uskonto           = [[Venäjän ortodoksinen kirkko|ortodoksi]]
| ammatti           = 
| allekirjoitus     = Michael_of_Russia_Signature.svg
}}

'''Mikael Fjodorovitš Romanov''' eli '''Mikael I''' ({{k-ru|Михаил Фёдорович Романов}}, Mihail Fjodorovitš Romanov; [[22. heinäkuuta]] <small>([[Juliaaninen kalenteri|J]]: 12. heinäkuuta)</small> [[1596]] [[Moskova]], [[Moskovan Venäjä]] — [[23. heinäkuuta]] <small>([[Juliaaninen kalenteri|J]]: 13. heinäkuuta)</small> [[1645]] [[Moskova]], [[Moskovan Venäjä]]) oli [[Moskovan Venäjä|Venäjän]] [[tsaari]] vuosina 1613–1645. Hän oli ensimmäinen [[Romanov (hallitsijasuku)|Romanov-sukuinen]] hallitsija. 

[[Sekasorron aika]] päättyi Mikael Romanovin valintaan tsaariksi. Hän oli sukua Venäjää viikinkiajoilta saakka hallinneelle [[Rurikin dynastia]]lle. Mikael Romanovin valtakaudella Venäjän hallitsema alue laajeni [[kasakat|kasakoiden]] ansiosta nopeasti [[Siperia]]n halki aina [[Tyynimeri|Tyynelle valtamerelle]] saakka.

== Suku ==
Mihail Romanovin isä oli moskovalaisesta vaikutusvaltaisesta pajarisuvusta, monilahjakkuus, Moskovan ensimmäinen [[dandy]] ja mestariratsastaja Fjodor Nikititš Romanov, Rostovin metropoliitta 1605, vuodesta 1609 patriarkka Filaret (1553–1633) ja äiti jalosukuinen, mutta köyhä, koulutettu<ref name=":1">Mosin, Aleksandr: [https://kizhi.karelia.ru/info/about/newspaper/29/689.html Talviojan nunna Marfa] Kiži - Karjalan museoitten ensimmäinen sanomalehti, No 10 (28) 2006. © Museum-Reserve "Kizhi" {{ru}}

</ref> Ksenija Ivanovna Šestova, vuodesta 1601 nunna Marfa (1560–1631). [[Boris Godunov]] syrjäytti valtaistuinta havitelleen Romanov-suvun pakottamalla heidät ekemään luostarilupauksen vuonna 1601, mikä teki heistä hallitsijoiksi kelpaamattomia. Heille syntyi kuusi lasta, joista neljä poikaa kuoli jo lapsina vuosina 1592–1599, vain vanhin lapsi Tatjana ja Mihail elivät aikuisiksi. Tatjana Fjodorovna (k. 1612) nai ruhtinas Ivan Mihailovitš Katirev-Rostovskin, heille ei syntynyt jälkeläisiä.<ref name=":2">''[https://web.archive.org/web/20041014044053/http://eparhia.onego.ru/marfa.htm Zaonežkajan vangittu nunna Marfa Ivanovna Romanova.]'' Ortodoksisuus Karjalassa. Petroskoin alueen ja Karjalan hiippakunnan nettisivu. Arkistoitu linkki. {{ru}}</ref>

Vanhemmat karkotettiin vuonna 1601, Ksenija Ivanovna Karjalaan Zaonežjen alueelle [[Ääninen|Äänisen]] rannalle Talviojan kylään, jossa hän eli omassa asuintornissaan eli ''teremissä'' eristettynä muusta maailmasta vuoteen 1606 saakka nimellä nunna Marfa. Fjodor Nikititš karkotettiin [[Arkangelin alue|Arkangelin alueelle]] Mikaelinjärven rannalle [https://ort.fi/pyhittaja-antoni-siijalainen-karjalan-valistaja pyhittäjä Antoni Siijalaisen] [https://www.ortodoksi.net/index.php/Antoni_Siijalainen#Erakko_ja_luostarin_perustajauuden&#x20;luostariin Pyhän Kolminaisuuden luostariin] vuoteen 1605 asti nimellä munkki Filaret. Lapset otti huostaansa heidän tätinsä Marfa Nikititšina Tšerkasskaja. Hän vei viisivuotiaan Mihailin ja hänen vanhemman sisarensa Tatjanan salaa [[Belozerskin piiri|Belozerskin alueelta]] [[Jurjev-Polski|Jurjevskin alueella]] sijaitsevaan Klinin kylään, joka oli Romanovien vanhaa perintömaata. <ref name=":2" /><ref name=":1" />

Serkkunsa tsaari [[Fjodor I]]:n hallituskaudella (1584–1598) Fjodor Romanov palveli [[Pitkä viha|Pitkän vihan]] aikana sodassa ruotsalaisia vastaan vuonna 1590 ja vuosina 1593–1594 kävi diplomaattisia neuvotteluja [[Täyssinän rauha|Täyssinä rauhan]] vuonna 1595 aikaansaamiseksi. Luostarikarkotuksensa  jälkeen hänestä tuli vuonna 1605 Rostovin metropoliitta Filaret. Kieltäydyttyään allekirjoittamasta puolalaisten laatimaa lopullista sopimusta [[Vladislav IV Vaasa|ruhtinas Władysławin eli Vladislav IV Vaasan]] valitsemisesta Venäjän tsaariksi vuonna 1611, hän oli Puolan kuninkaan [[Sigismund|Sigismundin]] vankina vuosina 1611–1618.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.britannica.com/biography/Philaret-patriarch-of-Moscow|nimeke=Philaret {{!}} patriarch of Moscow {{!}} Britannica|julkaisu=www.britannica.com|viitattu=2023-06-11|ietf-kielikoodi=en}}</ref>[[File:Vocation of Mikhail Romanov (Grigoriy Ugryumov).jpg|thumb|16-vuotiaalle Mihail Romanoville tarjotaan kruunua [[Ipatjevin luostari]]ssa vuonna 1613, [[Grigori Ugriumov]]in maalaus vuodelta 1799.]][[Puola-Liettua|Puolan]] kuningas [[Vladislav IV Vaasa]] oli nimellisesti [[Moskovan Venäjä|Venäjän]] hallitsija [[Sekasorron aika|sekasorron aikana]], vuosina 1610–1613. 

== Nuori tsaari ==
Varhain aamulla 4. maaliskuuta [<nowiki/>[[Juliaaninen kalenteri|J:]] 14. maaliskuuta] vuonna 1613 saapui Moskovasta [[pajarit|pajarien]] lähetystö Ipatjevin luostariin [[Kostroma|Kostromaan]] kertomaan Mihail Romanoville, että hänet oli valittu hallitsijaksi ”joka valaisee Venäjän tsaarikuntaa kuin aurinko”.<ref>Sebag-Montefiore 2016, s. 41</ref> Hänet oli valittu tsaariksi jo 21. helmikuuta.

Mihail, joka oli tuolloin 16-vuotias, oli piileskellyt luostarissa yhdessä äitinsä [[Ksenija Ivanovna Šestovan (nunna Marfa)]] kanssa. Mihail kieltäytyi kunniasta jyrkästi eikä hänen äitinsäkään suostunut siunaamaan hanketta. Pajarien lähetystö jäi kuitenkin paikalle ja suostutteli Mikhailia kuusi tuntia, kunnes hän suostui valintaansa Venäjän tsaariksi.<ref>Sebag-Montefiore 2016, s. 42–43</ref>

Venäjä oli vuonna 1613 tilanteessa, jossa sen hallitsijaksi ryhtyminen ei houkutellut ja oli jopa uhkarohkeaa. Sisällissota raivosi ja maassa oli nälänhätä. Puola oli lähettänyt tappajat etsimään uutta tsaaria ja Ruotsi valmisteli hyökkäystä. Valtion kassa oli tyhjä ja [[Kreml]]in palatsit sortumispisteessä. Maalla oli kuitenkin potentiaalia: [[Siperia]]n alueen haltuunotto oli alkamassa ja maassa oli noin 14 miljoonaa asukasta aikana, jolloin Englannissa oli noin neljä miljoonaa asukasta.<ref>Sebag-Montefiore 2016, s. 53</ref>

[[Zemski sobor]] päätyi pohdinnoissaan Mihail Romanoviin siksi, että kaksi varteen otettavinta ehdokasta, Mihailin isä [[Fjodor Romanov (munkki FIiaret)|Fjodor Romanov (patriarkka Filaret)]], ja ruhtinas [[Vasili Golitsyn|Vasili Golitsin]] olivat vankeina Puolassa. Mihailin isän esteenä hallitsijaksi oli myös se, että hän oli munkki ja antanut luostarilupauksen. Ruhtinas Golitsin oli sukua [[Liettua]]n suuriruhtinas [[Gediminas|Gediminasille,]] ja jos hän olisi ollut kokouksessa läsnä, hänet olisi valittu tsaariksi mitä suurimmalla todennäköisyydellä. Osa [[Pajarit|pajareista]] kannatti ruotsalaista [[Kaarle Filip]]iä, mutta heidät teljettiin palatsiin ja he saivat syytteen maanpetoksesta. Mihailia eduksi katsottiin, että hän oli sukua viimeiselle lailliselle tsaarille. Hän oli [[Fjodor I]]:n serkku tämän äidin kautta ja polveutui [[Rurikin dynastia|Rurikin dynastiasta]] myös [[Šuiški]]-sukuisen isoäitinsä kautta. Hän ei ollut  myöskään ryvettynyt poliittisessa pelissä. Moskovan rahvas suorastaan vaati ”viattoman pojan” valitsemista hallitsijakseen.<ref>Sebag-Montefiore 2016, s. 64</ref>

Saavuttuaan Moskovaan Mihail vastaanotti [[pajarit]] 11. heinäkuuta 1613. Asiasta oli nousemassa arvovaltakiista, joka oli estää kruunajaiset, sillä kysymys sukujuurien ylhäisyydestä ja palvelusvuosista oli merkittävä uuden hovin kannalta. Päätettiin, että tapaamisessa ja kruunajaisissa noudatettaisiin vanhoja sääntöjä, paitsi että kruunajaisissa kruunua ei kantaisikaan korkea-arvoisin ruhtinas Trubetskoi, vaan Mihailin setä. Kruunajaisissa uuden tsaarin kaulaan laitettiin koru, jonka sisällä oli aito kappale Kristuksen ristiä ja päähän asetettiin Monomakhoksen kruunu. Monomakhoksen eli [[Monomahin kruunu]] on nimitetty Bysantin keisarin mukaan, mutta se on valmistettu kullasta, taistelukentälle jääneestä mongolikaanin kypärästä (kypärän muotoiseksi).<ref>Sebag-Montefiore 2016, s. 68–69</ref>

[[Zemski sobor]] toivoi pääsevänsä vaikuttamaan uuteen hallitsijaan. Niin kävikin ja Mikael I Romanov piti kokouksen lähes koko ajan koolla vuoteen 1622 asti. Valtaa käyttivät paljolti sotapäällikkö Požarski ja muut sotilasjohtajat.<ref>Sebag-Montefiore 2016, s. 64, 70</ref>

Mikael I Romanov oli huonosti koulutettu ja antoi aluksi äitinsä sukulaisten Saltykovien päättää valtion asioista. Vaikka he edistivät henkilökohtaisia etujaan, he myös palauttivat järjestyksen Venäjälle, tukahduttivat sisäiset kansannousut ja tekivät rauhan sekä Ruotsin ([[Stolbovan rauha|Stolbovan rauha 1617]]) että Puolan kanssa (Deulinon eli Dywilinon rauha 1618).<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.britannica.com/biography/Michael-tsar-of-Russia|nimeke=Michael {{!}} Biography, Facts, & Romanov Dynasty {{!}} Britannica|julkaisu=www.britannica.com|viitattu=2023-06-11|ietf-kielikoodi=en}}</ref>

Uuden hallinnon tärkeimmät tehtävät olivat maan sisäinen rauhoittaminen ja ulkovaltojen uhan poistaminen. Venäjällä kierteli erilaisia rosvojoukkoja, kuten 'Noita-Marinkan' eli puolalaisen aatelisen Marina Mnišekin eli Maria Jurjevnan (1588–1614) joukko, joka [[Vale-Dmitri I|Vale-Dmitri I:n]] vaimona oli kruunattu tsaarittareksi vuonna 1606 ja joka oli nainut myös edellistä esittäneen [[Vale-Dmitri II]]:n.<ref>''[[Mnishek]]''. Suuri Venäläinen Ensyklopedia 2007-2014. {{ru}}</ref> Joukossa oli mukana myös kasakka-atamaani Ivan Martinovitš Zarutski. Mikael I Romanov löi kenraaleineen Marina Mnišekin armeijan ja [[atamaani]] Zarutski teloitettiin vuonna 1614 kansan hurratessa [[Punainen tori|Punaisella torilla]]. Heidän alle viisivuotias poikansa Ivan hirtettiin ja vaimo Marina Mnišek näännytettiin nälkään Marinka-tornissa Kolomnan linnoituksessa [[Moskovan Kreml|Kremlissä]].<ref>''[https://ru.wikisource.org/wiki/%D0%AD%D0%A1%D0%91%D0%95/%D0%9C%D0%BD%D0%B8%D1%88%D0%B5%D0%BA,_%D0%9C%D0%B0%D1%80%D0%B8%D0%BD%D0%B0 Mnishek, Marina]''. Teoksessa: Brockhausin ja Efronin ensyklopedinen sanakirja 86 osassa. Osa XIXa, 1896. Ss. 545-546. Pietari 1891–1907. {{ru}}</ref> Ruotsin kanssa solmittiin 15. lokakuuta 1617 [[Stolbovan rauha|Stolbovan rauhansopimus]]. Rauhan seurauksena Venäjä eristettiin Itämerestä.<ref name="Nimetön-20240324201030">Sebag-Montefiore 2016, s. 70</ref>

Kun raja Ruotsia vastaan oli turvattu, piti ryhtyä toimiin päävastustajaa, Puolaa kohtaan [[Puolan–Venäjän sota (1605–1618)|Puolan-Moskovan sodassa.]] Mikaelin isä Filaret (Fjodor) Romanov oli yhä Puolassa vankina ja Mikael lähetti hänelle viestejä, joissa lupasi isälleen asemaa hallinnossa. Puolalaisten valvomana isä vastasi pojalleen jotain ympäripyöreää ja oli selvää, että isä ei pääsisi vapaaksi niin kauan kuin Mikael olisi hallitsijana. Asia ei edistynyt mitenkään ja nyt täytyi turvata uuden dynastian tulevaisuus. Mikael ryhtyi etsimään itselleen vaimoa.<ref>Sebag-Montefiore 2016, s. 70–71</ref>

== Aviopuolison etsintä ==
Mikaelille etsittiin puoliso ikivanhalla tsaarihovin menetelmällä, morsiannäyttelyllä. Hovimiehet etsivät kaikkialta valtakunnasta sellaisten aatelissukujen naimaikäisiä neitoja, joiden isillä ei ollut juurikaan valtaa. Neidot kuljetettiin Moskovaan, jossa lääkäri ja hovimiehet karsivat mielestään heikoimmat pois. Sen jälkeen morsianehdokkaat esittäytyivät Mikaelille ja hän valitsi tulevaksi vaimokseen jalosukuisen Maria Ivanovna Hlopovan joulukuussa 1615. Maria joutui pian Mikaelin äidin Ksenija Šestovan sukulaisten, Saltykovien juonittelujen uhriksi. Mihail Saltykov ujutti Maria Hlopovan ruokaan aineita, jotka saivat hänet oksentamaan ja menettämään tajuntansa. Kun saatiin todistettua, että tyttö olikin vaarallisesti sairas, hänet karkotettiin isoäitinsä kanssa T[[Tobolsk|obolskiin]] Siperiaan lähes 2 000 km päähän Moskovasta, koska oli sairaana juljennut asettua morsianehdokkaaksi. Hänen vanhempansa karkotettiin [[Vologda|Vologdaan]] Pohjois-Venäjälle.<ref name="Nimetön_2-20240324201030">Sebag-Montefiore 2016, s. 74–75</ref>

== Sota Puolaa vastaan ==
Puolan joukot hyökkäsivät Venäjälle lokakuussa 1617. Heidän armeijansa eteni nopeasti Moskovan liepeille asti, missä se hajosi nälkään ja kapinointiin ja pelastaen näin Mikaelin hallinnon. Venäjä taipui kuitenkin rauhansopimuksessa luovuttamaan Puolalle [[Smolensk]]in, mitä pidettiin nöyryytyksenä. Rauhansopimukseen kuului lupaus tsaarin isän vapauttamisesta.<ref name="Nimetön_2-20240324201030"/>

Filaret (Fjodor) Romanov pääsi vuonna 1619 palaamaan vankeudestaan Puolasta. Mikael antoi munkki-isälleen [[patriarkka|patriarkan]] arvon ja arvonimen ''Veliki gosudar'', suuri hallitsija, joka kuului perinteisesti vain tsaareille. Filaret Romanovista tuli kuolemaansa vuoteen 1633 saakka Venäjän todellinen hallitsija. Hän kutsui maahan skotlantilaisen arkkitehti [[Christopher Galloway]]n johtamaan rakennushankkeitaan, joista tunnetuin lienee [[Moskovan Kreml|Moskovan Kremlin]] [[Spasskaja-torni|Spasskaja-tornin]] uudistaminen. Kansalle järjestettiin tsaarin asemaa korostavia komeita seremonioita, verotusta uudistettiin ja kirkon maaomaisuudesta osa siirrettiin Romanovien suvun hallintaan.<ref>Sebag-Montefiore 2016 s. 77</ref>

Patriarkka Filaret Romanov julisti sodan Puolalle vuonna 1633. Venäjän armeijaa oli vahvistettu 8&nbsp;000 palkkasoturilla, joita komensivat englantilainen ja skotlantilainen eversti. Armeijan onnistui piirittää [[Smolensk]], mutta siitä eteenpäin kaikki oli Venäjän kannalta pelkkää katastrofia. Yhdessä taistelussa puolalaiset surmasivat 2&nbsp;000 venäläistä ja englantilainen ja skotlantilainen eversti riitaantuivat niin pahasti, että alkoivat taistella toisiaan vastaan. Taistelun seurauksena palkkasoturit lopettivat sotimisensa ja Puolan armeija eteni vauhdikkaasti kohti Moskovaa. Sattuma pelasti Venäjän: [[Osmanit|osmanien]] armeija hyökkäsi Puolaan ja armeija vedettiin puolustamaan maata. Rauhansopimus tehtiin ilman alueluovutuksia, mutta Puola tunnusti Mikaelin Venäjän lailliseksi hallitsijaksi.<ref name="Nimetön-rEsj-1">Sebag-Montefiore 2016, s. 81</ref>

Fjodor Nikitits Romanov, patriarkka Filaret kuoli kesken katastrofaalisen sodan vuonna 1633 lähes 80-vuotiaana. Tämän jälkeen Mikael hallitsi sukulaismiestensä Tšerkassin ja Šerementjevin välityksellä.<ref name="Nimetön-rEsj-1" />

== Avioituminen ja perhe ==
Romanovien dynastian jatkuvuus saatiin viimein turvattua vuonna 1626. Isä Filaret (Fjodor) Romanov olisi halunnut Mikaelille puolison ulkomailta, mutta yksikään eurooppalainen hovi ei suostunut lähettämään tytärtään takapajuisena pidetylle Venäjälle. Mikael haikaili yhä aiemman morsianehdokkaansa Maria Hlopovan perään ja lähetti lääkärin tapaamaan tätä. Kun Maria osoittautuikin terveeksi, Mikael pidätytti Marian sairaaksi tehneen Mihail Saltykovin, joka sai syytteen petoksesta, kuten myös hänen kaksi apuriaan. Mihail Saltykov välttyi mestaukselta vain koska tsaarin äiti, Saltykovin sukulainen Ksenija Šestova suojeli häntä. Mihail Saltykov ja hänen veljensä Boris karkotettiin hovista maatiluksilleen, Ksenija Šestovan uskottu nainen Jevnikia suljettiin luostariin. Mikaelin äiti teki selväksi, että Maria Hlopova ei saa häneltä siunausta: "Jos Hlopovasta tulee tsaaritar, minä en jää asumaan valtakuntaasi", vaan on pidettävä uusi morsiannäyttely.<ref>Sebag-Montefiore 2016, s. 78</ref> 

Uuden morsiannäyttelyn tuloksena päädyttiin jalosukuiseen Maria Vladimirovna Dolgorukajaan (1601–1625), joka kuitenkin kuoli neljä kuukautta häiden jälkeen. Uusi morsian löydettiin ja Mikael vihittiin vuonna 1626 merkityksettömästä, mutta jalosukuisesta perheestä<ref>[https://ru.wikisource.org/wiki/%D0%AD%D0%A1%D0%91%D0%95/%D0%95%D0%B2%D0%B4%D0%BE%D0%BA%D0%B8%D1%8F_%D0%9B%D1%83%D0%BA%D1%8C%D1%8F%D0%BD%D0%BE%D0%B2%D0%BD%D0%B0 Evdokia Lukyanovna.] Teoksessa: Brockhausin ja Efronin ensyklopedinen sanakirja, osa XI. Pietari, 1893 {{ru}}</ref> olevan Jevdokia Lukjanovna<ref name=":0">''[http://hrono.ru/biograf/bio_ye/evdokia_luk.html Evdokia Lukyanovna.]'' Biographical index, hrono.ru. [https://web.archive.org/web/20111015183455/http://hrono.ru/biograf/bio_ye/evdokia_luk.html Arkistoitu] WayBack Machinessa 15.10.2011. {{ru}} 
</ref> Strešnjovan (1608–1645) kanssa. Pariskunnan kymmenestä lapsesta ensimmäinen, Irina syntyi yhdeksän kuukautta häiden jälkeen ja kruununperijä, ainoa aikuiseksi elänyt poika Aleksei vuonna 1629.<ref>Sebag-Montefiore 2016, s. 79</ref> 

Heille syntyi kymmenen lasta, joista neljä eli aikuiseksi. Viimeisen lapsen syntymän ja kuoleman jälkeen vuonna 1639, aviomies ei halunnut enää jakaa aviovuodetta vaimonsa kanssa.<ref name=":0" /> Tyttäret tsarevna Irina (1627–1679),<ref>[https://ru.wikisource.org/wiki/%D0%AD%D0%A1%D0%91%D0%95/%D0%98%D1%80%D0%B8%D0%BD%D0%B0_%D0%9C%D0%B8%D1%85%D0%B0%D0%B9%D0%BB%D0%BE%D0%B2%D0%BD%D0%B0,_%D1%80%D1%83%D1%81%D1%81%D0%BA%D0%B0%D1%8F_%D1%86%D0%B0%D1%80%D0%B5%D0%B2%D0%BD%D0%B0 Irina Mihailovna, venäläinen suuriruhtinatar.] Teoksessa: Brockhausin ja Efronin ensyklopedinen sanakirja osa XIII. Pietari, 1894. {{ru}}</ref> tsarevna Anna (1631–1676)<ref>''[https://ru.wikisource.org/wiki/%D0%A0%D0%91%D0%A1/%D0%92%D0%A2/%D0%90%D0%BD%D0%BD%D0%B0_%D0%9C%D0%B8%D1%85%D0%B0%D0%B8%D0%BB%D0%BE%D0%B2%D0%BD%D0%B0 Anna Mihailovna]''. Teoksessa: V. V. Polotsovin Venäläinen biografinen sanakirja, 25 osassa. Osa 2, 1900, s. 188.

<abbr>Pietari</abbr>-<abbr>Moskova</abbr>, 1896–1918. {{ru}}</ref> ja tsarevna Tatjana (1636–1706)<ref>[https://ru.wikisource.org/wiki/%D0%A0%D0%91%D0%A1/%D0%92%D0%A2/%D0%A2%D0%B0%D1%82%D1%8C%D1%8F%D0%BD%D0%B0_%D0%9C%D0%B8%D1%85%D0%B0%D0%B9%D0%BB%D0%BE%D0%B2%D0%BD%D0%B0 ''Tatjana Mihailovna'']. Teoksessa: V. V. Polotsovin Venäläinen biografinen sanakirja 25 osassa. Osa 20, 1912, ss. 362-363. <abbr>Pietari</abbr>-<abbr>Moskova</abbr>, 1896–1918. {{ru}}</ref> pysyivät naimattomina ja omistautuivat perheelleen ja uskonnolle. Irinaa yritettiin naittaa 13-vuotiaana Tanskan kuningas [[Kristian IV]]:n [[Morganaattinen avioliitto|morganaattisesta avioliitosta]] syntyneelle pojalle [[Schleswig-Holstein|Schleswig-Holsteinin]] kreivi Valdemar Kristianille (1622–1656), joka saapui Moskovaan vuonna 1640 ja viipyi kosiomatkallaan yli vuoden, mutta kieltäytyi ehdottomasti kääntymästä ortodoksiseen uskoon.<ref>''[https://ru.wikisource.org/wiki/%D0%A0%D0%91%D0%A1/%D0%92%D0%A2/%D0%98%D1%80%D0%B8%D0%BD%D0%B0_%D0%9C%D0%B8%D1%85%D0%B0%D0%B8%D0%BB%D0%BE%D0%B2%D0%BD%D0%B0 Irina Mihailovna]''. Teoksessa: V. V. Polotsovin Venäläinen biografinen sanakirja 25 osassa. Osa 8, s. 130, 1897. <abbr>Pietari</abbr>-<abbr>Moskova</abbr>, 1896–1918. {{ru}}</ref> Suuriruhtinattaret elivät eristyneinä ''teremissä'' eli naistentuvassa tapaamatta ketään perheen ulkopuolista yli 12-vuotiasta miestä, kuten muutkin sen ajan yläluokan moskovalaiset naiset. He liikkuivat ulkona hunnutettuina ja vartioituina vain kirkkoon, ajoivat katetuissa vaunuissa ja reessä eivätkä osallistuneet julkisiin tilaisuuksiin kuten suvun hautajaisiin.<ref>Sorokina, Anna: ''[https://www.rbth.com/history/332986-terem-russian-house The terem: A Russian fairytale house that was like a prison for women.]'' Russia Beyond, 12.11.2020</ref>

== Romanov-dynastian alku ==
Uuden dynastian tärkeimpiä tehtäviä oli luoda Venäjälle uusi hovi. Tällä oli kaksi eri tarkoitusta: ensiksi kansalle oli hoviseremonioiden välityksellä luotava kuva siitä, että pitkä laittomuuden ja sekasorron aika oli ohi; toiseksi seremonioiden piti turvata uuden tsaarin ja hänen perheensä turvallisuus. Kun uusi tsaari suvaitsi antaa [[Audienssi|audiensseja]], hän istui korokkeelle asetetulla valtaistuimella, jota ympäröi neljä kullattua pylvästä. Tsaari tapasi alamaisensa timantein kirjaillussa viitassa. Tsaari oli niin pyhä, että häntä ei kukaan saanut katsoa silmiin ja häntä piti tervehtiä maahan heittäytymällä kuten Bysantin keisareita.<ref>Sebag-Montefiore 2016, s. 71–73</ref>

Hovissa luotiin eräänlainen alkukantainen yhteiskuntasopimus. Sen mukaan tsaari oli itsevaltias ja aateliset olivat hänelle uskollisia ja antoivat sodassa hänelle käyttöön valtakunnan resurssit. Vastavuoroisesti tsaari sovitteli ylhäisaatelisten riitoja, jakoi heille virkoja, maaomaisuutta ja järjesti avioliittoja. Aatelistolla oli myös oikeus kartuttaa omaisuuttaan ja rikastua. Kilpailu hovissa ehkäisi sisällissotia ja vallankumouksia.<ref>Sebag-Montefiore 2016, s. 72</ref>

Mikael järjesti [[pajarit]] neljään eri luokkaan. Ylimmän luokan pajareista muodostettiin kymmenjäseninen pajariduuma neuvosto ja alemman luokan pajarit pyörittivät käytännön hallintoa virkamiehinä. Hallinto jaettiin 50 eri ''prikaziin'' eli virastoon. Eräs niistä oli eräänlainen alkukantainen ulkoministeriö ja toinen oli valtionvarainministeriön esiaste. Lisäksi luotiin tutkintavirasto, joka oli eräänlainen salaisen poliisin esiaste. Sitä johtamaan laitettiin [[Kultainen orda|Kultaisesta ordasta]] Moskovaan tullut kovaotteinen ruhtinas Juri Šulesov.<ref>Sebag-Montefiore 2016, s. 72–73</ref>

== Elämän loppupuoli ==
Vuonna 1639 Mikael menetti kaksi poikaansa, kuusivuotiaan Ivanin ja vastasyntyneen Vasilin. Takaiskut heikensivät hänen terveyttään ja vuonna 1645 häntä vaivasivat ainakin [[keripukki]] ja [[Turvotus|vesipöhö]]. Tsaari myös itki paljon, joten hän kärsi mitä todennäköisimmin myös masennuksesta.<ref name="Nimetön-rEsj-1"/>

1600-luvun lääketiede ei pystynyt tsaaria auttamaan, vaan pahensi potilaan vointia. Tsaarilta kiellettiin iltapalan syöminen, hänelle määrättiin ulostuslääkkeitä ja suolentyhjennyksiä. 12. heinäkuuta vuonna 1645 tsaari pyörtyi kirkossa ja kaikki ymmärsivät, että loppu oli lähellä. Yksinvaltiaan henkilökohtainenkin elämä on poliittista ja hänen kuolinvuoteensa ympärille kokoontui suuri joukko hoviväkeä odottamaan hänen viimeisiä sanojaan. Kuolinvuoteellaan Mikael ilmoitti että tsaarina häntä seuraa hänen poikansa [[Aleksei Mihalovitš|Aleksei Mihailovitš]].<ref>Sebag-Montefiore 2016, s. 81–82</ref>

== Yksityishenkilö ==
Sitä, millainen Mikael oli ihmisenä, on nykyaikana enää vaikea saada selville. Hänen tiedetään sairastelleen paljon ja hänen jalkansa olivat heikot nuoruudessa tapahtuneen ratsastusonnettomuuden vuoksi . Mikaelin tiedetään olleen kiinnostunut puutarhoista sekä mekaniikasta ja hän keräili kelloja. Länsimaiset huvitukset kiinnostivat häntä ja hän perusti huvipalatsin, jossa esiintyi nuorallatanssijoita ja kääpiöitä. Kääpiöiden uskottiin tuolloin tuovan hyvää onnea ja olevan osoitus hallitsijan mahdista.<ref name="Nimetön-20240324201030"/>

Tsaari kävi ahkerasti kirkossa, mikä oli tietenkin hänen julkisuuskuvansa kannalta tärkeää. Hänestä on säilynyt perimätietoa lempeästi hymyilevänä hallitsijana, josta tulee myös vaikutelma hieman passiivisesta ja rutiineihin turvautuvasta henkilöstä. Jopa jotkut hänen tukijoistaan pitivät häntä hiukan hidasälyisenä ja ulkomaiden lähettiläät taas sovinnollisena henkilönä. Valtaan noustessaan hän oli poliittisesti täysin kokematon.<ref>Sebag-Montefiore 2016, s. 69–70</ref>

==Lähteet==
* Lappalainen, Jussi T. : ''Toipuva Moskovan valtakunta,'' s. 107–131. Teoksessa: {{Kirjaviite|Tekijä=Heikki Kirkinen (toim.)|Nimeke=Venäjän historia|Vuosi=2002|Selite=2. painos|Julkaisija=Otava|Tunniste=ISBN 951-1-15799-XX}}
* Sebag-Montefiore, Simon: ''Romanovit 1613–1918''. Suomentanut Seppo Raudaskoski. WSOY, ISBN 978-951-0-42550-3

{{käännös}}
===Viitteet===
{{viitteet}}

==Aiheesta muualla==
{{Commons-rivi|Михаил Фёдорович|Mikael Romanov}}

{{Edeltäjä-seuraaja|Logo=[[Kuva:Herb Moskovia-1 (Alex K).svg|60px|Venäjän vaakuna]]
|Edeltäjä=[[Ladislaus IV Puolalainen]]
|Seuraaja=[[Aleksei Mihailovitš]]
|Titteli=Venäjän tsaari
|Kommentti=[[1613]]–[[1645]]}}

{{Venäjän hallitsijat ja valtionpäämiehet}}
{{Auktoriteettitunnisteet}}
[[Luokka:Venäjän tsaarit]]
[[Luokka:Romanov-suku]]
[[Luokka:Vuonna 1596 syntyneet]]
[[Luokka:Vuonna 1645 kuolleet]]