Yhteysalus Porkkala
| Porkkala | |
|---|---|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Valmet Helsingin telakka |
| Palveluskäyttöön | 1940 |
| Poistui palveluskäytöstä | tuhoutunut osuttuaan miinaan 28. marraskuuta 1941 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 162 t |
| Pituus | 28 m |
| Leveys | 6,6 m |
| Syväys | 2,7 m |
| Koneteho | dieselmoottori 225 kW |
| Nopeus | 10 solmua |
| Miehistöä | 32 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
1 × 45 mm tykki 2 × Madsen 20 mm ilmatorjuntatykki |
Yhteysalus Porkkala oli Suomen merivoimien Pukkio-luokan yhteysalus. Alus upposi 28. marraskuuta 1941 ajettuaan miinaan. Miehistön 32 jäsenestä selvisivät ainoastaan konemestari Hilding Michelsson ja matruusi Reino Öhgren[1]. Alus nostettiin seuraavana kesänä ja korjattiin.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Pukkio-luokka
Alus tilattiin Valmetin Helsingin telakalta. Alus valmistui 1940 ja otettiin palvelukseen vielä samana vuonna.[2]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Porkkala oli sotien aikana yhteys- ja kuljetusaluksena Koivistolla. Alus oli suunniteltu myös miinanlaskijaksi ja se oli luokkansa aluksista ainoa, joka laski miinoja. Alus laski 30. elokuuta 1941 Tuppuran luoteispuolelle 37 kosketusmiinaa.[2]
Se ajoi 28. marraskuuta yhteysalus matkallaan miinaan. Alus upposi vieden mukanaan 30 henkeä. Pelastusalus Mursu nosti aluksen keväällä 1942, jolloin havaittiin Porkkalan olleen sivussa väylältä. Alus kunnostettiin ja palautettiin palvelukseen.[2]
Sodan jälkeen alus osallistu miinanraivaukseen, kunnes se siirrettiin rannikkotykistölle yhteysalukseksi. Alus oli peruskorjattavana ja palautettiin 1979 palvelukseen.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Auvinen, Visa (toim.): Leijonalippu merellä. Pori: EITA Oy, 1983. ISBN 951-95781-1-0.
- Suomen laivasto 1918-1969. Helsinki: Meriupseeriyhdistys, 1968.