Metalliorgaaninen runkorakenne
Metalliorgaaninen runkorakenne[1] on yhdisteen rakenne, joka koostuu metalliklustereista ja niitä yhdistävistä orgaanisista molekyyleistä. Näin muodostuu kolmiulotteinen rakenne, joka on usein huokoinen ja jolla on suuri pinta-ala.[2][3]
Metalliorgaanisen runkorakenteen klusterin metalli on tavallisesti siirtymämetalli tai lantanoidi. Klusterin koordinaatiogeometria vaikuttaa merkittävästi metalliorgaanisen runkorakenteen ominaisuuksiin. Klusterit ovat yhteydessä toisiinsa orgaanisten linkittäjämolekyylien välityksellä. Linkittäjämolekyylissä on metalliin koordinoituva ryhmä, esimerkiksi karboksylaatti-, atsiini- tai fosfiiniryhmä. Linkittäjämolekyylistä riippuen rakenne voi olla hyvin jäykkä tai joustavampi.[2][3][4][5]
Metalliorgaaninen runkorakenne on tavanomaisesti hyvin huokoinen, ja yhdisteen ominaispinta-ala voi olla yli 6 000 m2/g. Metalliklusterin ja linkittäjämolekyylien rakenteita muuttamalla voidaan helposti vaikuttaa muodostuvan yhdisteen rakenteeseen. Metalliorgaanisia runkorakenteita on tutkittu 1990-luvulta alkaen runsaasti esimerkiksi vedyn tai muiden kaasujen varastointisovellutuksiin, katalyytteinä, käytettäväksi erotusprosesseissa ja bio- ja lääketieteellisiin sovellutuksiin.[2][3][4][5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Katalyysisanasto Suomen Katalyysiseura ry. Viitattu 18.9.2023.
- ↑ a b c Peter J. Cragg: Supramolecular Chemistry, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2016. s. 25–27 (Luvun sisäinen sivunumerointi)
- ↑ a b c Susan A. Bourne & Mino R. Caira: Inclusion Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2014. s. 3–6 (Luvun sisäinen sivunumerointi)
- ↑ a b Hong-Cai Zhou, Jeffrey R. Long & Omar M. Yaghi: Introduction to Metal–Organic Frameworks. Chemical Reviews, 2012, 112. vsk, nro 2, s. 673–674. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 18.9.2023. (englanniksi)
- ↑ a b Hong-Cai “Joe” Zhou & Susumu Kitagawa: Metal–Organic Frameworks (MOFs). Chemical Society Reviews, 2014, 43. vsk, s. 5415–5418. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 18.9.2023. (englanniksi)