Mental Retardation

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Mental Retardation on Mary Beirne-Smithin, James R. Pattonin ja Shannon H. Kimin kirjoittama erityispedagogiikan oppikirja.

Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kehitysvamma tarkoittaa Luckassonin määritelmän (2002) mukaan merkittävää rajoittuneisuutta sekä älyllisessä että adaptiivisessa toiminnassa, jossa se ilmenee käsitteellisissä, sosiaalisissa ja käytännöllisissä taidoissa. Vamma syntyy 18 vuoden ikään mennessä. [1] Yleisesti kaiken ikäisten keskuudessa miesten on todettu olevan useammin kehitysvammaisia kuin naisten.[2] 85 % kehitysvammaiseksi luokitelluista henkilöistä on lievästi kehitysvammaisia.[3]

Yksilöillä, joilla ilmenee käyttäytymisongelmia, on suurempi todennäköisyys saada kehitysvammaisen diagnoosi.[2] Henkilöt, jotka asuvat urbaanissa kontekstissa, saavat helpommin kehitysvammaisen luokituksen kuin henkilöt, jotka asuvat maaseutumaisemmassa ympäristössä.[2] Kielelliset ongelmat ovat kehitysvammaisille tavallisia.[4] Lapset, joilla ei ole verbaalisia tai viestinnällisiä taitoja, saattavat vetäytyä tai hakea huomiota epäasiallisin keinoin.[5] Häiriökäyttäytyminen voi johtua 1) oppimisvaikeuksista johtuvasta turhautumisesta, 2) hyväksyttävän ja ei-hyväksyttävän käytöksen erottamisen vaikeudesta tai 3) muilta oppilailta saadun, häiriökäyttäytymisellä ansaitusta hyväksynnästä.[5]

MacMillanin mukaan henkilöt, joilla on lievä kehitysvamma, ja jotka sijoitetaan selvästi kehitysvammaisten kanssa samaan sosiaaliseen ympäristöön, saavuttavat helpommin korkean sosiaalisen statuksen, koska kyseisessä kontekstissa heitä ei pidetä muita huonompina vaan päinvastoin.[6] Kehitysvammaan liittyvät käsitykset voivat muodostua itseään toteuttaviksi ennusteiksi.[7] Heberin mukaan epäonnistumisen pelko muuttuu usein kehälliseksi: Odotus epäonnistumisesta alentaa ponnistelun määrää; ja suorituksen vaikeustaso on alle oppilaan kapasiteetin; joten odotetusta epäonnistumisesta tulee totta.[8]

Usein kehitysvammaiset pärjäävät normaalissa opetuksessa kevyen mukautuksen avulla.[9] Opettajat voivat yleensä opettaa kehitysvammaisia oppilaita luokassaan erikoisopetusmateriaalien, kuten vähäsanaisen matematiikankirjan avulla.[9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mary Beirne-Smith, James R. Patton ja Shannon H. Kim: Mental Retardation (s. 53)
  2. a b c Mary Beirne-Smith, James R. Patton ja Shannon H. Kim: Mental Retardation (s. 78)
  3. Mary Beirne-Smith, James R. Patton ja Shannon H. Kim: Mental Retardation (s. 257)
  4. Mary Beirne-Smith, James R. Patton ja Shannon H. Kim: Mental Retardation (s. 290)
  5. a b Mary Beirne-Smith, James R. Patton ja Shannon H. Kim: Mental Retardation (s. 259)
  6. Mary Beirne-Smith, James R. Patton ja Shannon H. Kim: Mental Retardation (s. 175)
  7. Mary Beirne-Smith, James R. Patton ja Shannon H. Kim: Mental Retardation (s. 179)
  8. Mary Beirne-Smith, James R. Patton ja Shannon H. Kim: Mental Retardation (s. 266)
  9. a b Mary Beirne-Smith, James R. Patton ja Shannon H. Kim: Mental Retardation (s. 358)