Mantovan perimyssota (1613–1617)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mantovan perimyssota
Päivämäärä:

1613–1617

Paikka:

Pohjois-Italia

Casus belli:

Mantuan herttuan kuolema ja kiista perimyksestä

Lopputulos:

Rauhansopimus; status quo ante bellum

Osapuolet

Mantua Flag 1575-1707 (new).svg Mantova
Flag of Cross of Burgundy.svg Espanja
Bindenschild Privilegium maius 1512.svg Itävalta

Argent a chief gules.svg Monferrato
Flag of Savoie.svg Savoiji
Royal Standard of the King of France.svg Ranska

Mantovan perimyssota tai ensimmäinen Mantovan sota käytiin vuosina 1613–1617 Pohjois-Italiassa Mantovan herttuakunnan (tukenaan Espanja ja Itävalta) ja Montferraton herttuakunnan (tukenaan Savoiji ja Ranska) välillä.

Ensimmäinen sota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mantova oli pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan herttuakunta, joka sijaitsi Lombardian ja Venetsian välissä Pohjois-Italiassa. Helmikuussa 1612 Mantovan herttua Vincenzo I kuoli, ja häntä seurasi herttuaksi hänen poikansa Frans IV, joka kuitenkin kuoli jo saman vuoden joulukuussa. Fransilla ei ollut miespuolista jälkikasvua, ainoastaan 3-vuotias tytär. Mantovan herttuakunnan saattoi periä vain miespuoliset perilliset, joten se siirtyi Fransin veljelle, kardinaali Ferdinandille.

Mantovan herttuat olivat hallinneet Montferraton herttuakuntaa vuodesta 1536 lähtien. Montferrato sijaitsi erillään Mantovasta Lombardian ja Savoijin välissä. Sillä ei ollut samanlaista rajoitusta perimysjärjestyksessä kuin Mantovalla, ja sen saattoi periä myös naispuolinen jälkeläinen. Tämän vuoksi Montferraton herttuakuntaa vaati Fransin tyttärelle Marialle tämän äiti Margherita Savoiji. Vaatimusta tuki Savoijin herttua Kaarle Emanuel I, Margheritan isä. Mantovan uusi herttua Ferdinand taas kääntyi Itävallan Habsburgien puoleen saadakseen tukea vaatimukselleen Montferraton suhteen. Habsburgien avusta huolimatta Ferdinandin ei onnistunut vallata Montferratoa kesään 1615 mennessä, jolloin ranskalaisten diplomaattien välityksellä solmittiin tulitauko osapuolten välille.

Toinen sota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uskok-sota puhkesi joulukuussa 1615 Venetsian ja Itävallan välille. Venetsia etsi liittolaisia Sisä-Itävallan arkkiherttua Ferdinandia vastaan muualta Euroopasta, kun taas itävaltalaiset luottivat Espanjan apuun.

Vuonna 1616 sekä Ranska, että Venetsia, lupasivat tukea Savoijin herttua Kaarle Emanuelia, jos tämä päättäisi hyökätä Montferratoon uudestaan ja sitoisi siten espanjalaisten joukkoja. Savoijin herttua värväsi joukkoja laajalti, ja lopulta hänen armeijaansa kuului 4 000 saksalaista protestanttia kreivi Ernst von Mansfeldin johdossa ja noin 10 000 vapaaehtoista Ranskasta. Espanjan hallitseman Lombardian kuvernööri piti kuitenkin puolensa armeijan hyökkäystä vastaan, kunnes paavi Paavali V:n välityksellä solmittiin rauha lokakuussa 1617. Venetsian suunnitelma onnistui, sillä Mantovan sodan syttyminen uudelleen esti arkkiherttua Ferdinandia saamasta espanjalaisapua Milanosta. Uskok-sota päättyi vuonna 1618.

Montferraton herttuakunnan kohtaloa puitiin uudestaan vuosina 1628–31 käydyssä Mantovan perimyssodassa, kun Mantovan herttua Ferdinand kuoli 1626 ja häntä seurannut veljensä Vincenzo II vuonna 1627, kumpainenkin ilman laillisia jälkeläisiä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Parker, Geoffrey: The Thirthy Years' War. Routledge: Lontoo ja New York, 1987. ISBN 0-415-02534-6.