Makauspäivä
Makauspäivä tarkoitti Suomen merilaissa laivan lastauspäivää.
Makauspäiviksi eli laivan makauspäiviksi sanottiin niitä päiviä, kun laivaa lastattiin. Laivaa koskevassa rahtaussopimuksessa sovittiin tavallisesti siitä, kuinka monen päivän kuluessa lasti oli saatava laivaan ja kaikki asiakirjat oli toimitettu laivan päällikölle. Samalla oli tapana sopia muutamista ylimääräisistä makauspäivistä sen varalta, että lastaamiselle ilmaantuisi esteitä.[1]
Makauspäivät Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoden 1873 merilaki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoden 1873 merilaissa[L 1] säädettiin, että ellei erityistä sopimusta lastauksen kestosta ollut tehty, luettiin kuusi makauspäivää sellaiselle laivalle, joka ei ollut 100 rekisteritonnia kantavampi, ja suuremman tonniluvun laivalle lisäksi kolme päivää jokaiselta sen yli menevältä täydeltä 100 rekisteritonnilta. Jos yli menevä tonniluku oli alle sadan, luettiin laivalle kuitenkin kolme kokonaista päivää.[1]
Ylimääräisiä makauspäiviä tuli olla puolet varsinaisten makauspäivien lukumäärästä, ja puolikas päivä luettiin kokonaiseksi.[1]
Vuoden 1939 merilaki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoden 1939 merilaissa lastausaikaa kutsutaan seisonta-ajaksi ja lisäseisonta-ajaksi. Laivan seisonta-aika määriteltiin laivan nettovetomäärän mukaan ja laskettiin työpäivin ja työtunnein.[L 2]