Magneettinen jäähdytys

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Gadoliniumseos lämpenee magneettikentässä ja luovuttaa lämpöenergiaa ympäristölle, joten poistuessaan se on kylmempi kuin ennen magneettikenttään joutumistaan.

Magneettinen jäähdytys on magnetokaloriseen ilmiöön perustuva jäähdytystekniikka. Tekniikalla voidaan saavuttaa äärimmäisen matalia lämpötiloja (selkeästi alle 1 K) mutta myös normaaleissa jääkaapeissa käytettäviä lämpötiloja, riippuen järjestelmän suunnittelusta.

Ilmiön havaitsi ensimmmäisenä saksalainen fyysikko Emil Warburg (1880) ja perusperiaatteen kuvailivat Peter Debye (1926) ja William Giauque (1927).[1] Ensimmäiset toimivat magneettiset jääkaapit rakennettiin usean ryhmän toimesta alkaen vuonna 1933. Magneettinen jäähdytys oli ensimmäinen tapa jäähdyttää alle 0.3 K lämpötiloihin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Zemansky, Mark W. (1981). Temperatures very low and very high. New York: Dover, 50. ISBN 0-486-24072-X.