Macha

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Stephen Reid: Macha kiroaa Ulsterin miehet. Kuvitusta kirjaan The Boys' Cuchulainn.

Macha oli Irlannin kelttiläisessä mytologiassa yksi kolmesta sodan jumalattaresta. Kaksi muuta olivat Morrigan ja Nemhain. Kolmikkoa kutsuttiin joskus nimellä kolme Morrígania. Macha itse tunnettiin lisäksi monilla muilla nimillä, muun muassa Dana ja Badb. Hän on suuri maaemo tai feminiininen prinsiippi sekä miesten teurastaja.[1]

Macha esiintyy joskus yhtenä jumalattarena, joskus kolmoisjumalattarena, jolla on kolme eri puolta: profeetta, soturi ja matriarkka. Hän edustaa Irlannin suvereniteettia ja hedelmällisyyttä sekä huolehtii sen hyvinvoinnista, mutta on julman kostonhimoinen, jos ihmiset loukkaavat häntä.[2]

Machan eri puolet näyttäytyvät monissa taruissa. Yhdessä tarinassa hän on Nemedhin vaimo, joka ennustaa Táin Bó Cuailgnen tuoman tuhon ja kuolee sydämensä särkyessä. Toisessa tarussa Macha hallitsi Irlantia soturikuningattarena ja perusti Emhain Machan, Ulsterin pääkaupungin. Kolmannessa tarussa Macha menee naimisiin kuolevaisen miehen, Crunnchun, kanssa. Ulsterissa järjestetään hevosten laukkakilpailu, ja Machan aviomies kehuskelee, että hänen vaimonsa voittaisi kaikki kuninkaan hevoset. Kuningas ottaa haasteen vastaan. Machan on osallistuttava kisaan, vaikka hän on viimeisillään raskaana. Macha voittaa kilpailun, mutta synnyttää heti sen jälkeen kaksoset (iiriksi emhain) ja kuolee synnytykseen. Jumalatar jättää jälkeensä kirouksen. Sen mukaan Ulsterin miehet ovat aina suurimman vaaran uhatessa viiden päivän ja viiden yön ajan yhtä heikkoja kuin synnyttävä nainen. Kirous käy toteen, kun Connacht uhkaa Ulsteria. Ainoastaan sankari Cuchulainn vapautuu kirouksesta.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Green, Miranda J. : Dictionary of Celtic Myth and Legend. Thames & Hudson 1997. ISBN 0-500-27975-6

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Macha Britannica Academic, Encyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica Inc. Viitattu 8.8.2018. (englanniksi)
  2. a b Green 1997, s. 138