Lumiturvallisuus

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lumivyörysondi

Lumiturvallisuus tarkoittaa tietoja ja taitoja, joiden avulla voidaan vähentää riskejä lumisissa olosuhteissa liikuttaessa.

Lumisilla rinteillä liikuttaessa on neljä muista alueista poikkeavaa vaaratekijää, jotka luonnossa liikkujan tulee ottaa huomioon:

Lumivyöryt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskeinen seikka lumiturvallisuuden kannalta on lumivyöry ja siihen liittyvät tiedot ja taidot. Vaikka lumivyöryt ovat täysin luonnollisia tapahtumia ja niitä tapahtuu ilman ihmisen vaikutusta, voidaan lumivyöryonnettomuus katsoa aina ihmisen aiheuttamaksi; ihminen joko laukaisee onnettomuuden aiheuttaneen lumivyöryn tai oleskelee alueella, jossa lumivyöryjä voi tapahtua.

Voidaan siis sanoa, että lumivyöryonnettomuuden ennakkoedellytyksiä ovat:

  • Olosuhteet -- lumi ja sää
  • Maasto -- lumivyöryjä lähtee liikkeelle vain sopivassa, tarpeeksi jyrkässä maastossa
  • Ihminen -- ihmisen oleskelu tai liikkuminen ko. maastossa tai sen alapuolella

Kuolemantapaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sveitsissä on tehty tilastollinen tutkimuslähde?, jossa tutkittiin noin 1 200 lumivyöryonnettomuutta, joissa uhri oli kokonaan lumen peitossa.

  • 20 % uhreista kuoli heti; osuma tai lumen massa tappoi.

Vyörytapahtumasta hengissä selvinneistä:

  • 15 minuutin kuluttua elossa on 90 % uhreista, yleisin kuolinsyy hapenpuute.
  • 45 minuutin kuluttua elossa on 25 % uhreista, yleisin kuolinsyy hapenpuute.
  • tämän jälkeen yleisin kuolinsyy hypotermia

On lisäksi huomattava, että yli kahden metrin syvyyteen hautautuneen uhrin mahdollisuudet selvitä hengissä ovat heikot. Tämä johtuu pääasiassa etsinnän ja kaivamisen viemästä ajasta.

Eurooppalainen lumivyöryvaaraluokitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopassa lumivyöryjen todennäköisyydestä pyritään tekemään ennusteita, jotka noudattavat yhtenäistä asteikkoa. Asteikko on otettu käyttöön vuonna 1993 ja se korvasi aiemmat kansalliset järjestelmät. Taulukkoa on uudistettu vuonna 2010 värien ja kuvausten osalta. Taulukon "merkitys" sarake ei enää kuulu vuonna 2010 julkaistuun vaaraluokitukseen, mutta se on vielä osa Sveitsin vaaraluokitusta.

Väri Taso Lumen vakaus Lumivyöryn todennäköisyys Merkitys varmistettujen alueiden ulkopuolella liikkuville
EAWS-danger-color-5.png 5 - Erittäin korkea Lumipakka on yleisesti huonosti sitoutunut ja laajalti epävakaa. Lukuisat suuret ja myös erittäin suuret lumivyöryt ovat todennäköisiä jopa vain kohtalaisen jyrkässä maastossa. Erittäin huonot olosuhteet. Vältä avointa maastoa.
EAWS-danger-color-4.png 4 - Korkea Suurimmassa osassa jyrkkiä rinteitä lumipakka on huonosti sitoutunut [1]. Lumivyöryn laukeaminen on todennäköistä jo pienestäkin lisäkuormasta monilla jyrkillä rinteillä. Joissakin tapauksissa lukuisat keskikokoiset ja usein jopa suuret luonnolliset lumivyöryt ovat todennäköisiä. Huonot olosuhteet. Vaaditaan laajaa asiantuntemusta lumivyöryvaaran arvioinnista. Pysyttele vain kohtalaisen jyrkässä maastossa ja kiinnitä huomiota ylempää tulevien lumivyöryjen mahdollisiin polkuihin.
EAWS-danger-color-3.png 3 - Huomattava Monilla jyrkillä rinteillä lumipakka on vain kohtalaisesti tai huonosti sitoutunut [1]. Lumivyöryn laukeaminen on mahdollista jopa pienestä lisäkuormasta, etenkin erikseen osoitetuilla jyrkillä rinteillä. Joissakin tapauksissa keskikokoiset, yksittäisillä alueilla jopa suuret, luonnolliset vyöryt ovat mahdollisia. Osittain huonot olosuhteet. Vaaditaan kokemusta lumivyöryvaaran arvioinnista. Jyrkkiä rinteitä, jotka ovat ennusteessa mainitulla korkeudella ja viettävät siinä mainittuun suuntaan, tulisi välttää.
EAWS-danger-color-2.png 2 - Kohtalainen Joillakin jyrkillä rinteillä lumi on vain kohtalaisen vakaata [1]. Muualla lumipakka on yleisesti hyvin sitoutunut. Lumivyöryn laukeaminen mahdollista pääasiassa erikseen osoitetuilla jyrkillä rinteillä, jos lumeen kohdistetaan suuria lisäkuormia. Suuret luonnolliset lumivyöryt epätodennäköisiä. Pääasiassa hyvät olosuhteet. Huolellinen reitinvalinta on tarpeen, etenkin jyrkillä rinteillä, jotka ovat ennusteessa mainitulla korkeudella ja viettävät siinä mainittuun suuntaan.
EAWS-danger-color-1.png 1 - Matala Lumipakka on yleisesti hyvin sitoutunut ja vakaa. Lumivyöryn laukeaminen on yleisesti mahdollista vain rajatuilla alueilla erittäin jyrkässä ja äärimmäisessä maastossa, jos lumeen kohdistetaan suuria lisäkuormia. Vain irtolumivyöryt ja pienet luonnolliset lumivyöryt ovat mahdollisia. Yleisesti ottaen turvalliset olosuhteet.

[1] Vakaus: Yleensä kuvattu tarkemmin lumivyöryennusteessa (korkeusalue, rinteen suunta, maaston tyyppi, jne)

Lisäkuorma:

  • suuri lisäkuorma: kaksi tai useampi hiihtäjä tai lumilautailija vierekkäin, yksittäinen kävelijä tai lumikelkka
  • pieni lisäkuorma: yksittäinen hiihtäjä, lumilautailija tai lumikenkäilijä

Maasto:

  • kohtalaisen jyrkkä: jyrkkyys alle n. 30°.
  • jyrkkä: jyrkkyys yli n. 30°.
  • erittäin jyrkkä ja äärimmäinen maasto: maasto, joka on erityisen epäsuotuisaa jyrkkyytensä (yleensä yli 40°), maaston muodon, pohjan sileyden tai läheisen harjanteen vuoksi.

Riskienhallintamenetelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lumivyöryriskien hallinta on vaikeaa, koska lumivyöryt esiintyvät useimmiten juuri niissä olosuhteissa ja niillä alueilla, joissa monet laskettelijat ja muut ulkoilijat haluavat liikkua. Siksi riskienhallintamenetelmien tehtävänä on pyrkiä minimoimaan riskit kuitenkaan estämättä riittävän turvallinen liikkuminen em. kaltaisissa olosuhteissa. Ilman tätä ristiriitaa riskienhallinta olisi hyvin helppoa välttämällä kokonaan liikkuminen lumivyöryille alttiissa maastossa.

Lumivyöryriskin hallitsemiseksi on kehitetty useita erilaisia menetelmiä eri puolilla maailmaa. Näitä ovat mm.

  • 3x3 suodatin (kehittäjä Werner Munter)
  • Reduktiomenetelmä (Werner Munter, yksinkertaistettu versio 3x3:sta)
  • Snowcard (Saksan alppiyhdistys DAV)
  • Stop or Go (Itävallan alppiyhdistys ÖAV)
  • NivoTest (käytössä Ranskassa, Sveitsin ranskankielisillä alueilla ja Italiassa)
  • Avaluator (Kanadan lumivyöry-yhdistys CAA)

Riskienhallintamenetelmät esittävät käyttäjälleen joukon kysymyksiä, joiden perusteella ne pyrkivät vastaamaan kysymykseen: "onko suunniteltuun reittiin liittyvät riskit siedettäviä kyseessä olevalle ryhmälle?" Useimmat menetelmät eivät anna yksiselitteistä vastausta ja niiden lisäksi käyttäjän on osattava itse tulkita maastossa tekemiään havaintoja lumen vakaudesta. Lisäksi osa menetelmistä (esim. Snowcard ja Avaluator) antavat käyttäjän itse valita oman hyväksyttävän riskitason.

Varautuminen lumivyöryihin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koska lumivyöryriskiä ei voida kokonaan poissulkea, tulee lumivyöryille alttiilla alueella liikkuvan varautua niihin. Varautumisessa keskeistä on suunnittelu, oikeanlainen liikkuminen maastossa, ryhmän toiminta, sekä välineistö.

Yleisesti lumiturvallisuuden kannalta vähimmäisvaatimuksena pidetään lumiturvallisuuskurssin suorittamista, 3-5 hengen ryhmää ja seuraavaa välineistöä kullakin ryhmän jäsenellä.

  • Lumivyörylähetin, eli piippari
  • Lapio
  • Sondi

Lisäksi näiden välineiden käyttöä on harjoiteltava vuosittain ja ryhmällä on oltava ensiapuvalmius. Välineiden käyttöä voi harjoitella esimerkiksi rakentamalla itse harjoitteluradan tai käyttämällä useissa eurooppalaisissa laskettelukeskuksissa olevia ratoja. Harjoitteluradan voi rakentaa itse hautaamalla yhden piipparin esim. repussa syvälle lumeen (50-100cm). Piilotettu reppu paikannetaan ensin piipparilla ja sitten tarkka sijainti sondataan. Piipparin ja sondin käytön lisäksi on hallittava oikea kaivamisstrategia.

Edellisten lisäksi on kehitetty myös muita välineitä lumivyörystä pelastautumiseen, esim:

  • Avalung, joka auttaa hengittämään lumen alla
  • Ilmatyynyt (esim. Snowpulse ja ABS), jotka pyrkivät estämään lumivyöryyn hautautumisen ja suojelevat iskuilta

Etenkin ilmatyynyjen käyttö on lisääntynyt huomattavasti viime vuosina.

Lumivyörylähetin eli piippari[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piippari on radiotaajuudella toimiva lähetin-vastaanotin. Lumivyöryalueella liikuttaessa se pidetään lähetinasennossa ja se lähettää koko ajan signaalia. Etsintätilanteessa piippari kytketään vastaanotolle, jolloin muiden piippareiden lähettämät signaalit kuullaan laitteen kaiuttimesta.

Piippareita on kahta päätyyppiä, jotka ovat analoginen ja digitaalinen. Analogisen laitteen kanssa käyttäjä on täysin omien taitojensa varassa, kun taas digitaalinen pyrkii avustamaan käyttäjää uhrin löytämisessä. Käytännössä analogisen laitteen suorituskyky on etsintätilanteessa kokeneella käyttäjällä parempi, mutta kokemattomalla käyttäjällä digitaalista huonompi. Kaikki markkinoilla olevat laitteet ovat käyttökelpoisia, kunhan käyttäjä vain osaa oman laitteensa käytön ja tuntee sen rajoitteet.

Piipparin käsittelyssä on huomattava, että laitteessa on yksi tai useampi hiilikuituantenni. Antennin ehjänä säilymisen varmistamiseksi laitetta tulee suojata iskuilta.

Hallitsematon liukuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liikuttaessa jyrkällä rinteellä, on lumivyöryriskin lisäksi huomioitava kaatumisesta tai liukastumisesta seuraavan hallitsemattoman liukumisen riski. Riippuen rinteen jyrkkyydestä ja pinnan kovuudesta riippuen liukua voi olla hyvin hankala pysäyttää tai jopa mahdotonta. Esim. jäisellä pinnalla liukuun ei tarvita kuin muutaman asteen kaltevuus ja yli 35 asteen rinteessä liuku voi olla mahdotonta pysäyttää ilman hakkua tai muuta terävää esinettä. Liukumiseen liittyy suuri loukkaantumisen tai kuoleman riski, mikäli liuku voi päätyä kivikkoon tai esim. kielekkeen yli.

Jalan liikuttaessa liukastumisen estämiseksi käytetään vuoristossa usein jäärautoja ja hakkua. Hallitsemattoman liu'un pysäyttämiseen on kehitetty erilaisia tekniikoita (eng. Self-Arrest (en.wikipedia.org)) riippuen siitä, onko käytössä hakkua tai sauvaa.

Lumilipan murtuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuuli muodostaa lumesta lumilippoja jyrkkien rinteiden suojan puolelle. Lumilipan alla liikkuminen voi olla vaarallista, sillä lumilipan sortuminen voi laukaista hyvin suuren lumivyöryn. Toisaalta lumilipasta irronnut lohkare voi jo itsessään olla vaarallisen suuri, jopa tonnien painoinen. Vastaavasti lumilipan päällä kävely voi olla vaarallista, koska ihmisen oma paino voi murtaa lipan.

Lumen peittämät railot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jäätiköillä liikuttaessa on edellisten vaarojen lisäksi huomioitava railot ja reunarailot. Lumi muodostaa railojen päälle ohuita lumisiltoja, jotka voivat murtua, kun ihminen kulkee niiden päällä. Tästä syystä jäätikköisillä alueilla liikuttaessa turvaudutaan usein köysiin ja liikkuminen tapahtuu köysistönä. Myös lasketeltaessa jäätikköisillä alueilla ryhmällä tulee olla mukanaan railopelastukseen tarvittava välineistö ja sen käyttöön vaadittava osaaminen.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]