Luise von Mecklenburg-Strelitz
Luise Auguste Wilhelmine Amalie von Mecklenburg-Strelitz (10. maaliskuuta 1776 Hannover – 19. heinäkuuta 1810 Hohenzieritz, Neustrelitz) oli Preussin kuningas Fredrik Vilhelm III:n puoliso. Heidän lapsiaan olivat Preussin kuningas Fredrik Vilhelm IV ja Saksan keisari Vilhelm I.[1]
Luise oli Mecklenburg-Strelitzin herttua Kaarle II:n tytär. Hän meni jouluaattona 1793 naimisiin silloisen Preussin kruununprinssin Fredrik Vilhelmin kanssa, josta tuli 1797 maansa hallitsija. Vuosina 1806–1807 käydyssä tappiollisessa sodassa Ranskaa vastaan kuningatar Luise esiintyi voimakkaasti sodankäynnin tukijana. Vuoden 1807 Tilsitin rauhanneuvotteluiden yhteydessä hän neuvotteli henkilökohtaisesti Napoleon I:n kanssa miehensä sijasta, ja yritti turhaan saada Magdeburgin palautetuksi Preussille. Seuranneen ranskalaisen miehityksen aikana Luise tuki Karl vom Steinin ja Karl August von Hardenbergin uudistuspolitiikkaa, joka tähtäsi Preussin vahvistamiseen. Hän oleskeli 1807–1809 Königsbergissä ja sen jälkeen Pietarissa, minkä jälkeen vietti viimeiset kuukautensa sairaana miehensä luona Berliinissä. Hän kuoli vieraillessaan isänsä luona Mecklenburgissa.[1]
Isänmaallisena esiintyneestä kuningatar Luisesta tehtiin myöhemmin Preussissa ja Saksassa ihanteellisen naisen vertauskuva. Hänen mukaansa nimettiin 1814 perustettu Louisen ritarikunta ja Saksan monarkistien 1923 perustama Bund Königin Luise -järjestö. Hänen mukaansa nimettiin myös useita Königin Luise -nimisiä paikkoja, kirkkoja ja Saksan laivaston aluksia.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Nordisk familjebok (1912), s. 1194–1195 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 28.2.2014.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Luise von Mecklenburg-Strelitz Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||
