Ludwig Schnorr von Carolsfeld
Ludwig Schnorr von Carolsfeld (2. heinäkuuta 1836 München – 21. heinäkuuta 1865 Dresden) oli saksalainen ooppera- ja konserttilaulaja, joka oli äänialaltaan tenori.[1]
Schnorr von Carolsfeld oli taidemaalari Julius Schnorr von Carolsfeldin poika. Hän opiskeli Dresdenissä ja Leipzigin konservatoriossa. Eräs hänen opettajistaan oli J. Otto. Eduard Devrient kiinnitti Schnorr von Carolsfeldin vuonna 1854 Karlsruhen oopperaan, jonka ensimmäinen tenori hänestä tuli vuonna 1858. Vuodesta 1860 Schnorr von Carolsfeld lauloi Dresdenin hovioopperan johtavana tenorina. Richard Wagner valitsi Schnorr von Carolsfeldin ensimmäiseksi Tristaniksi oopperansa Tristan ja Isolden kantaesitykseen Müncheniin 10. kesäkuuta 1865. Isolden roolin tulkitsi Schnorr von Carolsfeldin vaimo, oopperalaulaja Malvina Garrigues.[1]
Schnorr von Carolsfeld esiintyi myös muun muassa Tannhäuserin nimiroolissa. Hän saavutti tunnustusta lisäksi oratorio- ja liedesiintyjänä.[1] Viimeisessä julkisessa esiintymisessään Schnorr von Carolsfeld tulkitsi Erikin roolin Lentävässä hollantilaisessa. Hän kuoli 29-vuotiaana sairastuttuaan sekavuuteen johtaneeseen kuumetautiin ja kihtiin.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Nicolas Slonimsky, Laura Kuhn, Dennis McIntire, Schnorr von Carolsfeld, Ludwig Baker’s Biographical Dictionary of Musicians, viitattu 10.3.2024 (englanniksi)
- ↑ Ludwig Schnorr von Carolsfeld Britannica, viitattu 10.3.2024 (englanniksi)
| ||||||||||||||||||
