Logroñon verilöyly
Logroñon verilöyly tapahtui Ecuadorissa vuonna 1599. Aluetta asuttaneet shuarit eli jivarot nousivat tällöin kapinaan heitä hallinneita espanjalaisia vastaan Logroñon ja Sevilla de Oron kaupungeissa. Verilöylyssä sai surmansa 1500-luvun historioitsijan mukaan ainakin 15 000 espanjalaista.[1] Nykyaikainen tutkimus pitää uhrien lukumäärää liioiteltuna.[2]
Kultaa espanjalaisille[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Espanjalaiset konkistadorit tulivat alueelle vuonna 1532. Francisco Pizarro kukisti inkat ja vangitsi heidän johtajansa Atahualpan. Espanjalaiset havaitsivat, että alkuasukkailla oli runsaasti kultaa. Shuarien maahan tunkeutui ensimmäisenä kapteeni Hernando de Benaventen johtama joukko vuonna 1549. Vuonna 1552 espanjalaiset perustivat viidakkoon Logroñon ja Sevilla de Oron kaupungit kootakseen shuareilta kultaa. Perustettiin myös kultakaivoksia, joihin shuareja otettiin pakkotyöhön. Heimo ei ollut kuitenkaan tottunut määräilyyn. Vuonna 1582 espanjalainen Juan Aldrete kirjoitti shuareista: "He ovat hyvin sotaisaa kansaa. Jivarot ovat surmanneet joukoittain espanjalaisia ja surmaavat yhä joka päivä." Vuonna 1599 ilmoitetut entistä suuremmat kultavaatimukset johtivat siihen, että heimon johtaja Quiruba (Quirruba) aloitti kapinan valmistelut. Päätettiin, että intiaanit iskevät samalla hetkellä eri espanjalaiskaupunkeihin ja tuhoavat ne. Oli tärkeää, että espanjalaiskuvernööri itse olisi paikalla. Kapinaan osallistuisi 20 000 intiaanisoturia.[1]
Verilöyly[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yllätyshyökkäys tapahtui Logroñossa sovittuna yönä vuonna 1599. Espanjalainen historioitsija Juan de Velasco kuvaili sitä: "He surmasivat talossa kaikki lukuun ottamatta kuvernööriä, joka hyökkäyksen yllättämänä ei ollut ehtinyt edes pukeutua. Intiaanit sanoivat, että hänen oli aika ottaa vastaan aarre, jonka hän oli heiltä tilannut." Tämän jälkeen kapinalliset sulattivat kultaa ja kaatoivat sitä kuvernöörin suuhun surmaten tämän. Muualla kaupungissa nuoret naiset otettiin vangeiksi ja orjiksi, mutta muut asukkaat surmattiin ja talot poltettiin.[1]
Muissa kaupungeissa verilöyly ei mennyt suunnitelman mukaan. Quiruba sai selville, että Sevilla de Oroon ja Huamboyaan ei ollutkaan hyökätty. Osa kapinallisista oli häipynyt, ja kapinajohtajan oli itse lähdettävä jatkamaan teurastusta. Kaupunkilaiset tiesivät varautua hyökkäykseen ja linnoittautuivat. Lopulta hyökkääjät murtautuivat sisälle Sevillaan: "Verilöyly jatkui kaupungin kaduilla ja aukioilla, kunnes yö koitti ja raakalaiset olivat saaneet kyllikseen. Lopulta he sytyttivät kaupungin tuleen ja vetäytyivät." de Velascon mukaan Vain neljäsosa Sevillan 25 000 asukkaasta selviytyi hyökkäyksestä.[1] Nykyajan tutkimuksessa ei pidetä uhrien määrää näin suurena, mutta kaupunkien autioituminen on tosiasia.[2]
Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Espanjalaiset vetäytyivät verilöylyn jälkeen alueelta eivätkä uskaltautuneet viidakkoon. Myös shuarit vetäytyivät ja eristäytyivät muusta maailmasta satojen vuosien ajaksi. Vasta 1800-luvun puolivälissä he alkoivat käydä vaihtokauppaa. Vaihtoesineiden mukana tuli esille heidän tekemiään kutistettuja ihmispäitä (tsantsa), jotka vain lisäsivät heidän sotaista mainettaan. [1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Lasse Telling: Sotasaaliiksi kutistettiin päitä. (Artikkelissa shuar-heimoa nimitetään jivaroiksi.) Tieteen Kuvalehti Historia, 2010, nro 15, s. 59–61. Bonnier. ISSN 0806-5209.
- ↑ a b Ernesto Salazar: An Indian federation in lowland Ecuador (PDF) International Work Group for Indigenous Affairs. Viitattu 23.3.2013.