Lingua ignota

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hildegardin 23 litterae ignotae.

Lingua ignota (latinaa: "tuntematon kieli") on 1100-luvulla eläneen Rupertsbergin luostarin johtajan Hildegard Bingeniläisen kehittämä kieli, jota käytettiin mystisiin tarkoituksiin. Kielen kirjoittamiseksi hän kehitti 23 kirjainta, litterae ignotae. Hän kuvaili kieltään teoksessa Lingua Ignota per simplicem hominem Hildegardem prolata, josta on säilynyt kaksi jäljennöstä.

Sanastossa on 1011 sanaa ja niille pääasiassa latinankieliset käännökset, osa keskiyläsaksaksi. Sanat ovat enimmäkseen substantiiveja, joukossa muutama adjektiivi.[1] Kieliopillisesti se noudattaa latinaa. Kielen tarkoitus ei ole tiedossa, eikä myöskään tiedetä tunsiko sitä kukaan muu kuin Hildegard. Nykyisin oletetaan, että se olisi tarkoitettu salakieleksi[1], ja musiikin tavoin hän on saattanut saada sen jumalallisen innoituksen kautta. Hänen ystävänsä Volmar, joka pelkäsi hänen kuolemansa olevan lähestymässä, kirjoitti hänelle kirjeessään: "ubi tunc vox inauditae melodiae? et vox inauditae linguae?"[1] (Descemet, p. 346; "missä siis kuulemattoman sävelen ääni? ja kuulemattoman kielen ääni?"), mikä viittaa siihen, että kielestä tiedettiin, mutta ei tiedetä tunsiko sitä kukaan hänen kuolemansa jälkeen.

Kielellä kirjoitettua tekstiä on jäljellä vain seuraava pätkä Carminassa: O orzchis Ecclesia, armis divinis praecincta, et hyacinto ornata, tu es caldemia stigmatum loifolum et urbs scienciarum. O, o tu es etiam crizanta in alto sono, et es chorzta gemma., joka on osin latinaa.[1]

Sanasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sanasto on hierarkkisessa järjestyksessä, ensin vastineet Jumalalle ja enkeleille, sen jälkeen seuraavat ihmiset ja perhesuhteet, ruumiinosat, sairaudet, uskonnolliset ja maalliset arvot, ammatit, päivät, kuukaudet, vaatteet, talousvälineet, kasvit sekä muutamia lintuja ja hyönteisiä.[1] Nisäkkäät puuttuvat, lukuun ottamatta lepakkoa, Ualueria, joka on linnuissa, ja aarnikotka, Argumzio, puoliksi nisäkäs, joka myös on linnuissa . Sanaston 30 ensimmäistä sanaa ovat (Roth 1880):[1]

  • Aigonz: deus (Jumala)
  • Aieganz: angelus (enkeli)
  • Zuuenz: sanctus (pyhimys)
  • Liuionz salvator (vapahtaja)
  • Diueliz: diabolus (paholainen)
  • Ispariz: spiritus
  • Inimois: homo (ihminen)
  • Jur: vir (mies)
  • Vanix: femina (nainen)
  • Peuearrez: patriarcha
  • Korzinthio: propheta
  • Falschin: vates
  • Sonziz: apostolus
  • Linschiol: martir
  • Zanziuer: confessor
  • Vrizoil: virgo (neitsyt)
  • Jugiza: vidua (leski)
  • Pangizo: penitens
  • Kulzphazur: attavus (isoisoisoisoisä)
  • Phazur: avus (isoisä)
  • Peueriz: pater (isä)
  • Maiz: maler (sic, pitäisi olla mater, äiti)
  • Hilzpeueriz: nutricus (isäpuoli)
  • Nilzmaiz: noverca (äitipuoli)
  • Scirizin: filius (poika)
  • Hilzscifriz: privignus (poikapuoli)
  • Limzkil: infans (pikkulapsi)
  • Zains: puer (poika)
  • Zunzial: iuvenis (nuorukainen)
  • Bischiniz adolescens (nuori mies)

Yhdyssanoja on havaittavissa sanoista peueriz "isä" : hilz-peueriz "isäpuoli", maiz "äiti" : nilz-maiz "äitipuoli" , ja scirizin "poika" : hilz-scifriz "poikapuoli", ja phazur : kulz-phazur. Päätteen johtaminen peueriz "isä", peuearrez "patriarkka".

Julkaistut laitokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Wilhelm Grimm (1848), vain ne 291 sanaa, joissa on saksankielinen käännös
  • Roth (1880), 1011 sanaa.
  • Descemet, Jean Baptiste Pitran Analecta (1882), 181 sanaa kasvien nimiä
  • Portmann and Odermatt (1986)
  • Higley (2007), koko Riesencodexin sanasto, lisättynä Berlin MS:llä, käännökset englanniksi ja laaja kommentaari

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f W. J. A. Manders, Lingua Ignota per simplicem hominem Hildegardem prolata

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]