Lihantarkastus

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Lihantarkastus on lain mukaan säädettyä elintarvikevalvontaa. Lihantarkastusta tehdään teurastamoissa. Riistan- ja poronlihan tarkastuksista on omia säännöksiään. Kaikki myytäväksi tarkoitettu liha on tarkastettava. Tarkastaminen alkaa EU-säännösten mukaisesti tarkastamalla teuraaksi tarkoitettu eläin jo elävänä. Sairaiden eläinten teurastaminen ei ole sallittua. Suomessa ei ole enää niin sanottua sairasteurastusta. Lihantarkastusta tekevät teurastamoilla valtion palveluksessa olevat lihantarkastuseläinlääkärit avustajineen. Eri eläinlajit tutkitaan ohjeiden mukaisesti ja tarvittaessa otetaan näytteitä tarkempia tutkimuksia varten. Sioista otetaan trikiininäytteet. Kaikki kauppoihin päätyvä liha on siis tarkastettua. Tarkastuspakko ei koske suoramyyntiä, jos lihaa ostetaan suoraan tuottajalta eikä toimintaan liity säännöllistä liiketoimintaa. Tarkastuspakko koskee siis pieniäkin tilateurastamoita.

Lihantarkastus on ennen kaikkea aistinvaraista: miltä ruho ja sisäelimet näyttävät, miltä ne tuntuvat. Epäilyttävistä ruhoista otetaan näytteitä, joista ensimmäisenä tutkitaan haju keittämällä lihaa. Yleensä epäilyttävistä ruhoista otetaan näytteet myös bakteriologisia tutkimuksia varten ja niiden valmistuminen kestää pari vuorokautta. Tarkastettava ruho on karanteenissa tutkimusten aikana.

Uutena asiana lihantarkastuksessa on BSE (hullun lehmän tauti), joka omien sääntöjensä mukaisesti tutkitaan tietyn ikäisten nautojen aivonäytteestä. Lampailla on vastaava tutkimus.

Lihantarkastus on ollut pitkään periaatteessa samanlaista, jos liha näyttää, haisee tai maistuu pahalta, sitä ei käytetä ravinnoksi. Jo Mooseksen kirjoissa on eräänlaisia lihantarkastusohjeita. Niin kauan kuin Suomessa ja muissa maissa teurastuttaminen tapahtui pienissä yrityksissä eikä eläimiä kuljetettu pitkiä matkoja, teuraseläimissä saattoi olla yksittäisiä vikoja mutta ne eivät yleensä aiheuttaneet laajoja sairastumia. Nykyisin kun teuraseläimiä kasvatetaan suurissa yksiköissä, kuljetetaan pitkiä matkoja teurastamoihin, lihaa pakataan ja säilötään, lihantarkastuksen ongelmat ovat toisenlaisia kuin aikaisemmin. Teurastamojen ja tuottajajärjestöjen toimesta eläinten kasvatuksessa ja kuljetuksessa käytetään paljon erilaisia neuvontapalveluja, joiden ansiosta lihaa pystytään tuottamaan suurissakin yksiköissä turvallisesti. Tarttuvat eläintaudit ovat suurin uhka nykypäivänä kun ihmiset matkustavat paljon ja elintarvikkeitakin tuodaan ja viedään maasta toiseen.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]